Mutta teinpä aikani kuluksi meistä kolmesta kuvasarjan, jonka avulla asiaa voi puolueettomasti vertailla :) Kuvassa on siis ensimmäisenä miehen 1v. kuva, sitten Leo saman ikäisenä ja lopuksi minä n. 2,5 -vuotiaana. Että kumpaan poika lienee tullut? Ainakin isällään on ollut huomattavasti enemmän hiuksia ja hampaita saman ikäisenä. Multa ei taas ole koskaan irronnut ylipirteille kuvaajille hymyn hymyä :D
Tänään käytiin siellä valokuvaamossakin ja Leo jaksoi aivan huippuhienosti. Kuvaajakin kehui, että ihanan rauhallinen, mutta silti iloisesti hymyilevä lapsi. Vieras paikka teki sen, että Leo tosiaan pysyi kiltisti tuolilla mihin hänet istutettiin. Kotonahan tuo ei pysy lainkaan paikallaan. Uskon, että saatiin söpöjä otoksia. Välillä vaihdettiin vaatteitakin ja rekvisiittana oli mm. vanhan näköinen aidanpätkä, jonka takaa poika sai kurkkia. Huomenna saan koevedokset cd:llä. Tiedossa on valinnan vaikeutta.
Sopiva sekoitus kumpaakin. Ja jostain syystä mulle tulee edelleen Leosta sen paappakin mieleen. :)
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistakyllä näiden kuvien perusteella ehkä isän näköä edelleen löytyy reippaasti. Noh, musta tuntuu, että miehen siskon lapsi näytti ensin ihan isältään, sitten taas nyt 2-v äidiltään. Tosin ihan itseltään tietysti eniten. Mulla on hirveän vähän kokemusta lapsista ylipäätään,olen ainoa lapsi ja kontaktit pieniin ihmisiin jääneet vähiin. Kun miehen ihana sisko pyysi mua ja miestäni kummeiksi, kieltäydyi ensin. Sanoin, etten osaa olla lasten kanssa ja ne ei tykkää musta. Ne heittelee mua esineillä ja alkaa itkemään, kun ne tuupataan mun syliin. Miehelläni taas on ihan päinvastainen vaikutus, lapset rakastaa sitä. Natoni sanoi kuitenkin, että tykkää musta tällaisena kui olen ja haluaisi meidän eniveis kummeiksi. Suostuin sitten ja kummipojan kanssa aikaa vietettyäni olen huomannut tykkäävänikin lapsista, tai ainakin kummilapsesta. Niinpä sitten lähinnä järkisyistä päätimme meihen kanssa yrittää itsekin, olen kuitenkin jo 32-v ja kuullut kauhutarinoita raskautumisen vaikeudesta. Noh, meillähän nappas heti ja tämä aika tässä on ollut ajatukseen totuttelua. Sekavia tunteita ja kuitenkin järkyttävää pelkoa tämän toukan menettämisestä jo nyt. Huomaan herkistyneeni asioille ja tippa silmässä välillä tätäkin ihanaa blogia luen. Kolmen viikon päästä on rakenneultra ja sen jälkeen on taas vähän varmempi olo, että siellä joku kasvaa ja se joku on terve ja voi hyvin.
T:Sofia
Tunnen itseni jo blogi-terroristiksi, mutta kuten luin tekstistäsi myös, työmotivaatio on kateissa ja täällä blogissa on niin kiva piipahtaa. Tähän virtuaali-pulputukseen on varmaan syynä myös nämä päässä jatkuvalla pyörivät vauva-ajatukset....JOstain syystä facebookiini oli ilmestynyt mainos:
VastaaPoistahttp://www.tohvelisankari.fi/, jossa näkyisi olevan ihania tossuja. Yhdessä kirjoituksessasi niitä kaipasit.
Mukavaa loppu viikkoa
-Sofia-
Nannikki: joo taitaa tulla ulkoäössä myös paappaansa. Tässä joku päivä katoinkin isän lapsuuskuvia ja kyllä jotain yhdennäköisyyttä on huomattavissa.
VastaaPoistaSofia: en mä vielä menis terroristiksi sanomaan ;) Mulla on itsellä 3 kummilasta ja vaikka jonkin verran oon ollut lasten kanssa tekemisissä ennen Leoa, on se oma lapsi sitten kuitenkin ihan eri asia. Mun mielestä omaa lasta on helpompi hoitaa kun itse sen lapsensa tietää ja tuntee parhaiten.