Pieni pala joulua

Harmaa, pilvinen sadesää ei ole ehkä paras joulumielen innoittaja, mutta siitäkin huolimatta tai ehkä juuri tämän tylsän mustan piemyden takia laitoin kotia hitusen jouluisammaksi. Valoja, kynttilöitä ja pientä koristusta.

Tänään käväistiin miehen ja Leon kanssa katsastamassa tämän kaupungin joulumyyjäiset. Sieltä löytyikin yllättävän paljon kaikkea kivaa. Ostin Leolle talven pulkkareissuja, toivottavasti lumisia sellaisia varten ja muutenkin vaikka rattaiden lämmikkeeksi lampaantaljan. Löysin myös pienen joulukranssin sekä vanhasta puusta tehdyt kehykset, joista kehittelin yhteisen seinäkoristeen.

Pikatuunauksen lopputulos

Minikokoisen tuulikaapin piristystä

Tämmöinen oli tupsahtanut meidän eteiseen kurkkimaan, Joulupukin apuri kaiketi :) Näitä taitaa liikkua tähän vuodenaikaan enemmänkin, joten muistakaahan olla kiltisti.

Mukavaa joulunodotusta!

Mikäs vaihe tää nyt on?

Mainiosti jo jonkin aikaa jatkunut unirytmi näyttää muuttuneen ei niin kivaan suuntaan. Tällä viikolla on herätty joka aamu aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin, ensin klo 8.00 (meille epätavallisen aikainen heräämisajankohta), seuraavana päivänä 7.30, sitten 7.15 ja nyt tänään 6.30. Poikaa on ihan turha yrittää heräämisen jälkeen uudestaan unille, koska a) parku ei lopu jos joku lähtee huoneesta ja b) meidän lapseen on kytketty jokin ihmevieteri, joka käynnistyy heti kun lapsen laittaa makuulleen.

Yöt kyllä nukutaan putkeen, eli sen suhteen ei valittamista. Mutta, mutta... nyt on ongelmia myös sen nukuttamisen suhteen. Joka ilta saadaan taistella milloin lyhyemmän milloin pidemmän kaavan mukaan, ennen kuin poika todella saadaan nukkumaan sängyssään. Aiemmin vaan illalla imetin ja pojan nukahdettua kannoin sänkyyn ja that's it. Nyt kun maidontuotantolaitos on alkanut lakkauttaa toimintaansa, olen alkanut lyhyen imetyksen päätteeksi antaa vielä maitoa pullosta, sanokoon hammaslääkäri mitä hyvänsä. Toisinaan pullo kelpaa toisinaan ei ja joskus pullon näkeminenkin saa aikaa hirveät ravarit.

Ja vaikka poika lopulta nukahtaisi syliin ja hänet saisi nostettua nukkuvana sänkyyn, menee nykyään n. vartti kun jäbä on täysin hereillä ja kangennut itsensä taas ylös. Ja sitten koko nukutusrumba alkaa alusta. Tässä vaiheessa tosin yleensä luovutan homman miehelle. Tuota lasta on turha peitellä sänkyyn, koska ei se pysy sielä kahta sekuntiakaan makuuasennossa jos on hereillä.

Mitä tää on? Joku ensimmäisen ikävuoden kriisi?

Joku, jonka lapsi on aina ollut huonouninen tai valvottaja ei varmaan näe tässä meidän "ongelmassa" mitään ongelmaa. Monihan olis suorastaan onnellinen jos lapsi nukkuis yönsä ja heräis ekan kerran vasta aamuseitsemältä. Mutta ottakaa huomioon miten helpolla mä oon tähän asti päässyt. On tää siihen nähden pieni kriisin paikka :p

Niin joo ja ensimmäinen ylähammas on nyt alkanut tehdä vihdoin tuloaan. Toivon että nää unihässäkät olis vaan tuon hampin vika, mutta epäilenpä että ei ole.

Vertailua

Jäin oikein miettimään kumman näköä Leossa on enemmän, minun vai miehen, kun Sofia edellisen postauksen kommenteissa asiaa kysyi. Täytyy sanoa, että pidän Leoa niin itsensä näköisenä, etten osaa häntä suoraan nähdä kummankaan meidän vanhemman kopiona. Sopiva sekoitus taitaa olla molempia. Piirteitä löytyy sekä isältä, että äidiltä, vaikka ihan vauvana poika selvästi muistutti isäänsä enemmän. Sukulaiset ja tututkin sanovan poikaa milloin aivan isänsä, milloin äidin näköiseksi. Ota nyt tuosta sitten selvää...

Mutta teinpä aikani kuluksi meistä kolmesta kuvasarjan, jonka avulla asiaa voi puolueettomasti vertailla :) Kuvassa on siis ensimmäisenä miehen 1v. kuva, sitten Leo saman ikäisenä ja lopuksi minä n. 2,5 -vuotiaana. Että kumpaan poika lienee tullut? Ainakin isällään on ollut huomattavasti enemmän hiuksia ja hampaita saman ikäisenä. Multa ei taas ole koskaan irronnut ylipirteille kuvaajille hymyn hymyä :D

Tänään käytiin siellä valokuvaamossakin ja Leo jaksoi aivan huippuhienosti. Kuvaajakin kehui, että ihanan rauhallinen, mutta silti iloisesti hymyilevä lapsi. Vieras paikka teki sen, että Leo tosiaan pysyi kiltisti tuolilla mihin hänet istutettiin. Kotonahan tuo ei pysy lainkaan paikallaan. Uskon, että saatiin söpöjä otoksia. Välillä vaihdettiin vaatteitakin ja rekvisiittana oli mm. vanhan näköinen aidanpätkä, jonka takaa poika sai kurkkia. Huomenna saan koevedokset cd:llä. Tiedossa on valinnan vaikeutta.

Synttäripoika

Viikonloppu on ollut yhtä juhlaa. Lauantaina juhlittiin vieraiden kera Leon yksivuotispäivää ja tänään on vietetty ylijääneiden herkkujen keskellä rääppiäisiä. Juhlat oli kivat ja onnistuneet ja vieraita oli juuri sen verran, että tupa tuli täyteen, mutta kaikkien kanssa ehti jutustella. Leo oli tietenkin päivän sankari ja keskipiste oikeutetusti. Taisi poika olla välillä vähän ihmetyksissään kun sai kerralla niin paljon uusia leluja.

Meiltä vanhemmilta poika sai kolme pakettia: Brion mustat taaperokärryt, Plaston muoviastioita ja muovisen hepan, jonka kavioita ja päätä saa käänneltyä. Silti kaikkia uusia hienoja lahjojakin mielenkiintoisempaa oli lahjapaperi, jota oli Leosta hurjan kivaa repiä. Mies totesikin, että Leolle olisi tainnut olla mieluisin lahja pelkkä lahjapaperirulla :)

Yläkuvan ilme on innostusta, ei kiukkua, vaikka hieman siltä saattaa näyttää :) Alakuvassa Leon huoneessa lahjat esillä lipaston päällä ja lattialla.

Oli kivaa laittaa juhlia; suunnitella, siivota, leipoa, järjestää ja ahertaa. Kahvipöydän tarjottavina oli itsetehdyn mansikkavadelmakakun lisäksi mokkaruutuja, kinkkujuustopiirakkaa, kahta sorttia pikkuleipiä, cocktailpiirakoita ja munavoita sekä mansikkapiirakkaa. Kakku maistui hyvin Leolle, uutta lusikallista odotettiin joka kerta suu isosti ammolla :)

Tilasin juhlia varten myös tuollaisen gerbera kukka-asetelman. Paljon useamminkin voisi kukkia kotiin ostaa, sillä mun käsissä esim. viherkasvit ei kauaa pysy hengissä. Leikkokukat on siitä ihania, että ne ovat kauniita, mutta niiden ei ole tarkoitus kestää ikuisuuksia. Ei siis paineita siitä muistaako niitä kastella joka viikko ;)

Touhua täynnä olleen synttäripäivän päätteeksi Leo nukahti helposti yöunille ja nukkui täyden kellonympärystän heräämättä. Huomenna on vuorossa 1-vuotis studiokuva, jota varten pitääkin herätä riittävän ajoissa, jotta poika ehtii ennen kuvausta ottaa pienet päikät. Saa nähdä kuinka tuon vipeltäjän saa pysymään kuvausta varten edes hetken paikallaan saati hymyilemään oikeassa kohtaa.

Olipa kerran pikkuinen vauva...

Vuosi sitten elettiin ihmeellistä aikaa, meille oli juuri syntynyt pieni poikavauva. Kaikki oli hieman epätodellista silloin. Aivan kuin tuosta hetkestä ei olisi aikaakaan, vaikka onkin. Aika vaan on mennyt yhdessä hujauksessa. Tänään tuo meidän pikkuinen vauva täyttää vuoden! Ei voi käsittää.

Miettiessä kulunutta vuotta, voin vaan tyytyväisenä todeta, että elämä lapsen kanssa on sujunut paremmin kuin ikinä osasin odottaa tai kuvitella. Ollaan hitsauduttu perheenä hyvin yhteen, meidän tiimiksi :) Jokainen Leon kanssa eletty päivä on saatu ihastella miten lapsi oppii ja oivaltaa, kasvaa ja kehittyy. Ehkä me vanhemmatkin ollaan kehitytty siinä sivussa.

Tästä vauvapaketista...

...on kasvanut kaikkea innokkaasti tutkaileva pikkutaapero :)

Valtavan paljon onnea meidän pienelle poikaselle! ♥

Päivän kohokohta

Jei, ollaan saatu olkkarin remppa vihdoin päätökseen! Viikonloppu vietettiin aika ahtaasti keittiön ja eteisen välillä. Leollakin oli ihmettelemistä kun kulku olkkariin oli tyystin estetty ja keittiöön oli ahdettu suurin osa olohuoneen huonekaluista sohvaa myöten. Eristettynä olo kannatti, sillä nyt on seinillä hienot uudet tapetit! Tänään ripustin ikkunoihin uudet verhot ja ihanaa miten huoneen ilme on muuttunut. Loppuviikosta pitäisi vielä saapua kaksi uutta nojatuolia ja sohvapöytä. Ei mitään pientä puuhaa tää yksvuotis synttäreiden valmistelu ;) Ei vaan , osui sopivasti samaan saumaan tämä remppa ja nuo hankinnat.

Tosiaan ensi perjantaina Leo sitten täyttää vuoden, mutta juhlia aiomme kyllä vasta lauantaina. Kutsuttu on isovanhemmat ja kummit, mikä lienee ihan sopiva vierasmäärä ykkössynttäreille. Niin ja niistä lahjoista... Kovasti olen koittanut pitää pintani ja hillitä hirmuista ostosintoa. Noin pieni ei vielä oikeasti osaa kaivata lahjoja, eikä Leoa ole niihin takoitus hukuttaakaan. Mutta onhan sitä tietysti jotain pikkuiselle hankittu, vaikka taitaa ihan muut tahot kuin vanhemmat (mm. kummitäti) lahjoa Leoa yltäkyllin. Laitetaan kuvaa synttärilahjoista sitten kun paketit on aukaistu :)

Leo on viimeinkin alkanut seisoa ilman tukea, ihan pieniä hetkiä, mutta kuitenkin. Pysyy hyvin pystyssä, varsinkin jos ei itse hoksaa ettei äiti pidä kiinni. Ja pottailua on viime aikoina treenattu lähes joka päivä. Viime viikolla poika teki tarpeensa pottaan saman tien kun hänet siihen istumaan laittoi, tämä tietysti vaatii hieman pelisilmää huomata milloin lapsella saattaisi olla hätä. Poikahan väänsi tuotosta kuin isompikin äijä äristen ja puhisten :D Nyt vähän häiriintyi pottailuhajoittelu tuon rempan takia ja kun poika keksi, että potalta voi nousta pois. No eihän asialla mikään kiire ole, pääasia että potta on tuttu kapistus, eikä sitä pelätä. Olen ollut tosi yllättynyt miten nopeasti poika keksi mitä varten potalla istutaan. Ja ylpeä! Tuntuu, että nykyään mun päivän kohokohta on pojan pottaan vääntämä kakka :p Äipän pitäis varmaan päästä välillä vähän kotiseinien ulkopuolelle...

Unta vapaalla tyylillä

Kai sitä näinkin voi nukkua...

Mussukka uinahti päikkäreiltä herättyään vielä uudelleen näin hupaisaan asentoon äiskän syliin :)

Hammashuoltoa ja possuflunssan torjuntaa

Perjantaina Leo pääsi käymään ensimmäistä kertaa hammaslääkärissä. Paljonpa niitä hampaita ei lääkäri (vai oliko se sitten hoitaja?) päässyt katsomaan, sillä Leo työnsi koko ajan lääkärin kättä vaan kauemmas ja nipisti suunsa kiinni. Uusi hammasharja otettiin kyllä innolla vastaan ja sitä pureskeltiin tyytyväisenä sillä aikaa, kun äiskä jutteli lääkärin kanssa pojan hampaiden, niiden kolmen, hoitamisesta :)

Mulle sanottiin suoraan, että imetys saisi jo loppua ja että illalla pojan hampaat pitää pestä viimeiseksi, eikä sen jälkeen saa enää imettää. Mielenkiintoinen yhtälö, kun poika edelleen nukahtaa tissille. Noh, kai se iltaimetyskin pitää vähitellen lopettaa... millähän tuon epelin sitten saa rauhoitettua nukkumaan?

Tänä aamuna käytiin ottamassa Leolle sikainfluenssarokote. En jaksa hysterisoida asiasta, mutta tottakai lähestyvä epidemia huolestuttaa. Tämän rokoteasian kanssa ollaan pähkäilty pitkään, että ottaako piikkiä vaiko eikö. Lopulta kuitenkin Leo päätettiin rokottaa, koska jos voin tällä keinoin estää pojan sairastumisen tai edes lieventää mahdollisen influenssan oireita, on se mielestäni paras ratkaisu rokotteen aiheuttamien sivuvaikutustenkin uhalla.

Aluksi olin hyvinkin pitkälle sitä mieltä, että rokotetta ei oteta, mutta ajatukset ovat muuttuneet sitä mukaa kun asiasta olen lukenut. Toivon, että rokote tekee tehtävänsä, eikä siitä tulisi kovin ikäviä oireita. Ainakin vielä Leo touhuaa ihan normaaliin tapaan. Odotettavissa tosin saattaa olla kuumeilua ja muita normiflunssan tyylisiä oireita sekä kipua tuossa pistoksen saaneessa jalassa. Täytyy vaan toivoa, että rokote ehtii antaa suojan ennen kuin kukaan meidän perheestä sairastuu. Lisää päänvaivaa ja huolta tämä tilanne kyllä aiheuttaa.

Ensimmäinen isänpäivä

Onnea kaikille isille! Erityisesti ensimmäistä isänpäiväänsä viettäville :)

Viikolla ollaan Leon kanssa askarreltu isänpäiväkortteja. Tosin poika ei ollut kovin innokas äiskän sormiväri-ideasta, jolla väritettiin poitsun käsi ja jalkapohja ja painettiin jälki paperille. Tämän askartelutaistelun voitti tällä kertaa äiti ja tulos näkyy alla.

Käden- ja jalanjälki kortti oli siis Leon isille. Lahjaksi iskä sai valokuvakehyksen Leon kuvalla varustettuna (työpöydälle) ja tietysti ison täytekakun.

Puuaiheisen kortin tein omalle isälleni kaikkien sisarusteni puolesta, siksi kortissa lukee "meidän kantaisälle". Kortin sisälle liimasin vauvakuvat sekä meistä lapsista, että kaikista lapsenlapsista. Alunperin kortista piti tulla joulukalenterityyppinen isänpäiväkalenteri, jossa puun oksien lomassa olisi ollut luukkuja ja jokaisen luukun takana kuva "kantaisän" jälkikasvusta. Aika loppui kuitenkin kesken, joten tyydyin tähän helpompaan versioon.

Valkoista ja valoisaa

Aamulla sai hieraista pari kertaa silmiä, kun pihalle katsoi. Lunta oli yön aikana satanut siinä määrin, ettei maisemaa olisi omaksi vanhaksi pihaksi uskonut. Kaunista ja valkoista. Ihan jo jouluttaa, vaikka vasta on marraskuun alku. Meillä on laitettu soimaan youtubesta joululauluja, joita äiskä on hoilottanut täydestä sydämestään ja Leo jammaillut mukana. Kohta saa alkaa suunnittelemaan joulupaketteihin sisältöä, tekemään joululaatikoita, leipomaan pipareita ja joulutorttuja. On niin paljon kivempi suunnitella ja laittaa joulua, kun saa laittaa sitä omalle perheelle, meille kolmelle, omalle lapselle ja miehelle. Se aito joulun tunnelma ja fiilis on nyt lähempänä kuin pitkiin aikoihin. Se tunne, mikä oli lapsena; kuplivan odotava, satumainen ja jännittävä. Leo on tuonut mulle sen kauan kadoksissa olleen tunteen takaisin!

Pullapäivää ♥

Leivon pullaa ehkä noin kerran vuodessa, joten erityisen pullantuoksuiseksi äidiksi mua ei oikein voi sanoa. Tänään kuitenkin innostuin leipomaan korvapuusteja ja omenakierrepullia. Nam! Ehkä leipomisinnostus tulee useammin kun saan tuosta pikkumiehestä leipomiskaverin :) Odotettavissa pikkukäsin pyöriteltyjä, hieman epämääräisen muotoisia sekä mahdollisesti maassa pyörähtäneitä ja pikkuisen etukäteen maisteltuja pikkupullia...

Mutta tässä maistiainen tämänpäiväisistä leipomuksista. Maku voittaa ulkonäön, mutta parempi niin päin.

Päivärytmi(ttömyytt)ä

Päivän rutiinit ja rytmit on muokkautuneet meillä sitä mukaa kun lapsi on kasvanut. Nykyään Leolla on aika kiva rytmi, jota voi ennakoida, mikä taas helpottaa kummasti päivän suunnittelua ja esim. kyläilyä. Tietää suurin piirtein koska poikaa alkaa väsyttää ja mihin aikaan hän mahdollisesti herää. Tosin on edelleen niitäkin päiviä kun kaikki totutut rytmit menee ihan päälaelleen ja sekaisin, mutta suurimmaksi osaksi päivät sujuvat nukkumisten, syömisten, ulkoilun ja muun puuhailun osalta aika samalla aikataululla.

Aamulla herätys on lähes kellontarkasti 8.30. Ihanteellinen aika aamu-uniselle äidille. Iloinen pojanvesseli hihkuu sängyssään ja ojentaa kädet äitiä kohti heti kun hiippailen pojan huoneeseen. Aamuhalien ja kuolapusujen jälkeen mennään aamupesulle ja vaipanvaihtoon. Yön jäljiltä vaippa painaa melkoisesti, mutta kertaakaan vielä ei ole sänky kastunut, joten aika tehokas imukyky tuollaisella kertisvaipalla kyllä on. En nyt mitekään hehkuta kertiksiä, mutta näitä meillä käytetään, koska en missään vaiheessa oikein päässyt jyvälle tai innostunut kestoilusta. Täytyy vielä lisätä, että tästä huolimatta Leo ei ikinä ole kärsinyt mistään vaippaihottumasta ja iho on kaikinpuolin ollut aina hyvässä kunnossa.

Aamupuuro tai aamumaito imettäen syödään noin klo 9.00. Vuorottelen välillä niin että ensin maito sitten puuro tai toisinpäin. Vielä maitoa riittää, aamulla varsinkin, mutta tuotanto on selvästi hiipumaan päin ja olen imetystä selkeästi alkanut hissukseen vähentää. Eikä Leokaan kovin pitkiä aikoja rinnalla viihdy kun moni muu asia varastaa huomion.

Tankkauksen jälkeen on ennakoitavissa vanhan tankkauksen ulostulo. Eli tässä vaiheessa sopii testata pottailua. Tällä viikolla tulosta on syntynyt jopa kaksi kertaa. Yhtenä päivänä onnistuin saalistamaan yhden pikkupisun ja toisena kunnon kakkan. Äiti taisi olla ylpeämpi saavutuksesta kun sen vääntäjä ;)

Aamupäivä on tehokasta leikkiaikaa tai vaihtoehtoisesti ulkoilua/kyläilyä. Leo leikkii hyvin itsekseen, konttii ympäri taloa ja kiipeilee minkä ehtii. Vihdoin tuo on hoksannut, että kaiken sen touhottamisen lomassa voi istahtaa hetkeksi. Tätä ennen Leo ei istunut omatoimisesti oikeastaan ollenkaan. Nyt poika pysähtyy aina silloin tällöin istumaan ja tutkimaan jotain lelua oikein tarkasti sormi ojossa :) Istumatyyli on myös aika hupaisa polvi-istunnan ja normaalin istunnan välimuoto, toinen jalka pyllyn alla ja toinen suorana. Mutta istumista kestää korkeintaan kymmenisen sekuntia ja sitten taas mennään. Meno on aina vain vauhdikkaampaa ja kun taidot ja tasapaino ei vielä oikein kohtaa, tulee muksahduksiakin aina välillä.

Kello 11.00-12.00 välille sjoittuvat ensimmäiset päikät. Ne otetaan uuden maitosatsin tai sitten ulkoilun päätteeksi, joko sisällä omassa sängyssä tai ulkona rattaissa. Unta kestää yleensä tunnista vajaaseen kahteen tuntiin. Päiväruoka syödään päikkäreiden jälkeen n. 12.30. Ruokajuomana on vettä, jota Leo tykkää juoda itse nokkamukista. Hirvittää jo ajatella, että kohta lapsen pitäisi saada opetella syömistä itse, mutta voin van kuvitella sitä sotkun määrää... Sormiruokaa Leo napsii ihan näppärästi, mutta lusikka ei kyllä pysy ollenkaan oikein päin kädessä saati että sillä saisi lapattua ruokaa suuhun asti :p

Jos aamupäivällä ei vielä ehditty pihalle niin sinne mennään todennäköisesti päiväruoan jälkeen tai jos äiti on laiskalla päällä jäädään sisälle leikkimään tai hurautetaan autolla naapurikaupunkiin vähän shoppailemaan. Välipala syödään klo 15.00-15.30 aikoihin. Mikä tahansa välipala uppoaa hyvin, hedelmäsose, jogurtti, viili, kiisseli tai hedelmä. Välipalan päälle juodaan vielä kunnon satsi maitoa niin että alkaa unettaa.

Kakkospäikkärit Leo nukkuu klo 16.00-17.00 välillä omassa sängyssään. Nämäkin unet kestävän yleensä sen tunnin. Joskus sattuu päiviä, että Leo nukkuu vain yhdet päikät, mutta normaalipäiviin sisältyy kahdet päiväunet.

Iltapäikkäreiden aikana isi on yleensä tullut töistä ja Leon herättyä leikittää poikaa. Iltaruoka syödään klo. 18.00, mikä jälkeen poika saa taas maitoa. Leo pyörii meidän mukana, välillä keittiössä mun housunlahkeessa kun teen ruokaa tai möyrii iskän päällä sohvalla. Jos haluan vapaat kädet ja huilausta pojan vahtimisesta niin että voin keskittyä johonkin hommaan kunnolla, laitan Leon syöttikseen, joka on taitettu alas niin että pohja on pöytätasona. Lelukoppa viereen ja poika viihtyy paikallaankin jonkin aikaa.

Leon iltapuuron aika on klo 20.00. Puuron jälkeen tai sitä ennen käydään iltapesulla ja vaihdetaan yöpuku päälle. Sitten aletaan hiljalleen valmistautua pojan unille menoon. Tv:n ääni laitetaan hiljaiselle ja kirkkaat valot pois päältä. Istutaan mukavasti sohvalle iltamaitoa juomaan. Tähän Leo nukahtaa usein hyvin nopeasti. Klo 21.00-21.30 viedään poika omaan sänkyyn nukkumaan.

Yöt sujuvat vaihtelevasti, mutta pääosin hyvin. Unissaan Leo itkee tai huudahtelee joskus, toisinaan herää ja nousee ylös. Tätä tapahtuu muutaman kerran yössä. Edellinen on helppo hoitaa tutilla, jälkimmäiseen saattaa joskus mennä aikaa tuntikin ennekuin pojan saa uudelleen kunnolla uneen.