Voi kun ihana kuva...mulla on ollut ainakin tähän asti (rv16)helppo raskaus,mutta odotan kovasti vauvan syntymää. Jotenkin kaikki tuntuu nyt epätodelliselta ja haluaisi ''varmuuden'',että sieltä terve lapsi tulee. Minulla ei syytä ole epäillä muuta, mutta lähipiirin ongelmat lastensaannissa vetää totiseksi eikä uskalla iloita vielä. Kovasti ainakaan. Ikimuistoisia päiviä ovat olleen kuitenkin nuo eka ultra ja sydänäänet, miten tomerat! Äiti veikkasi poikaa sydänäänten voimakkuuden perusteella ja mies samaten, miehen suvussa kun on 9 poikaa eikä yhtään tyttöä. Kovasti katseet kääntyy meihin, mutta tämä kun on Herran haltuun ja arpapeliä. Asia, mistä piti kirjoittaa, oli tällä kertaa nuo teidän unijärjestelyt. Että Leo nukkuu 2kk iästä omassa sängyssä ja huoneessa. Mä olen miettinyt, että olenko julma äiti, kun en halua/uskalla) nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä ja aikoisin laittaa kyllä lapsen aika ajoissa omaan huoneeseen, ihan miestänin työssäkäyvänä ajatellen. Tuntuu, että jotkut nukuttavat lasta ripille asti vieressään...TOivottavasti nyt muut äidit eivät tästä suutu, itsellä ei vielä ole lasta ja kaikki nämä jutut ovat vain spekulaatiota ja minun näkemyksiä. Minua on myös peloteltu, että tee nyt niitä käsitöitä tms., kun sitten ei ehdi eikä jaksa mitään, kun lapsi syntyy. Ainakin blogin pitäminen onnistuu, näemmä, hih! Toki itse olen 32-v, jotta ikäkin tekee oman rasitteen, pohjakunto kun ei ole muutenkaan terästä.
Tuo meidän nukkumisjärjestely on sellainen, joka jo ennen Leon syntymää oli toiveissa ja ajatuksissa, eli lapsi nukkuisi mahdollisimman aikaisin omassa sängyssään omassa huoneessaan.
En koe itseäni mitenkään julmaksi äidiksi siinä asiassa, että en nukuta lasta viereeni, koska näin me kaikki nukumme oikeasti paljon paremmin. Eikä Leo ole ikinä nukkunut samassa sängyssä meidän kanssa, muutamia pikkupäikkäreitä lukuunottamatta. Samassa huoneessa kylläkin, silloin ihan vauvana.
Meillä tuohon omassa huoneessa nukkumiseen totuttaminen sujui varsin kivuttomasti, koska Leo oli silloin tosiaan vasta 2kk vanha, hän oli lopettanut yösyömisen ja nukkui lähes putkeen kaikki yöt. Melkein pelottaa miten helppoa tämän ensimmäisen vauvan kanssa on ollut. Uskaltaako toista hankkiakaan, jos sitten kaikki onkin hirmupaljon vaikeampaa? :D
Mikäänhän ei estä etukäteen suunnittelemasta näitä asioita jo odotusaikana. Kaikki ei tietysti välttämättä suju suunnitelmien mukaan, mutta mua on auttanut se, että ajatuksissa on ollut jonkinlaiset suuntaviivat joilla tätä vauva-arkea lähdetään vetämään. Vauvahan sitten loppuviimeksi näyttää toimiiko nuo suunnitelmat käytännössä :)
Niin ja mä ainakin oon ehtinyt tehdä äippäloman aikana ja nyt sen jälkeenkin vaikka mitä. Ei lapsi ole mitenkään estänyt harrastuksia. Hidastaa se voi kyllä hieman...
Mussukka uinahti päikkäreiltä herättyään vielä uudelleen näin hupaisaan asentoon äiskän syliin :)
Voi kun ihana kuva...mulla on ollut ainakin tähän asti (rv16)helppo raskaus,mutta odotan kovasti vauvan syntymää. Jotenkin kaikki tuntuu nyt epätodelliselta ja haluaisi ''varmuuden'',että sieltä terve lapsi tulee. Minulla ei syytä ole epäillä muuta, mutta lähipiirin ongelmat lastensaannissa vetää totiseksi eikä uskalla iloita vielä. Kovasti ainakaan. Ikimuistoisia päiviä ovat olleen kuitenkin nuo eka ultra ja sydänäänet, miten tomerat! Äiti veikkasi poikaa sydänäänten voimakkuuden perusteella ja mies samaten, miehen suvussa kun on 9 poikaa eikä yhtään tyttöä. Kovasti katseet kääntyy meihin, mutta tämä kun on Herran haltuun ja arpapeliä.
VastaaPoistaAsia, mistä piti kirjoittaa, oli tällä kertaa nuo teidän unijärjestelyt. Että Leo nukkuu 2kk iästä omassa sängyssä ja huoneessa. Mä olen miettinyt, että olenko julma äiti, kun en halua/uskalla) nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä ja aikoisin laittaa kyllä lapsen aika ajoissa omaan huoneeseen, ihan miestänin työssäkäyvänä ajatellen. Tuntuu, että jotkut nukuttavat lasta ripille asti vieressään...TOivottavasti nyt muut äidit eivät tästä suutu, itsellä ei vielä ole lasta ja kaikki nämä jutut ovat vain spekulaatiota ja minun näkemyksiä.
Minua on myös peloteltu, että tee nyt niitä käsitöitä tms., kun sitten ei ehdi eikä jaksa mitään, kun lapsi syntyy. Ainakin blogin pitäminen onnistuu, näemmä, hih! Toki itse olen 32-v, jotta ikäkin tekee oman rasitteen, pohjakunto kun ei ole muutenkaan terästä.
Heippa!
T:Sohvi
Tuo meidän nukkumisjärjestely on sellainen, joka jo ennen Leon syntymää oli toiveissa ja ajatuksissa, eli lapsi nukkuisi mahdollisimman aikaisin omassa sängyssään omassa huoneessaan.
VastaaPoistaEn koe itseäni mitenkään julmaksi äidiksi siinä asiassa, että en nukuta lasta viereeni, koska näin me kaikki nukumme oikeasti paljon paremmin. Eikä Leo ole ikinä nukkunut samassa sängyssä meidän kanssa, muutamia pikkupäikkäreitä lukuunottamatta. Samassa huoneessa kylläkin, silloin ihan vauvana.
Meillä tuohon omassa huoneessa nukkumiseen totuttaminen sujui varsin kivuttomasti, koska Leo oli silloin tosiaan vasta 2kk vanha, hän oli lopettanut yösyömisen ja nukkui lähes putkeen kaikki yöt. Melkein pelottaa miten helppoa tämän ensimmäisen vauvan kanssa on ollut. Uskaltaako toista hankkiakaan, jos sitten kaikki onkin hirmupaljon vaikeampaa? :D
Mikäänhän ei estä etukäteen suunnittelemasta näitä asioita jo odotusaikana. Kaikki ei tietysti välttämättä suju suunnitelmien mukaan, mutta mua on auttanut se, että ajatuksissa on ollut jonkinlaiset suuntaviivat joilla tätä vauva-arkea lähdetään vetämään. Vauvahan sitten loppuviimeksi näyttää toimiiko nuo suunnitelmat käytännössä :)
Niin ja mä ainakin oon ehtinyt tehdä äippäloman aikana ja nyt sen jälkeenkin vaikka mitä. Ei lapsi ole mitenkään estänyt harrastuksia. Hidastaa se voi kyllä hieman...
Heips,
VastaaPoistamites meinaatte synttäreitä juhlia? Onko tavoitteenne pienestä lahjamäärästä pitänyt..hih?
T:Sofia