torstai 23. syyskuuta 2010

PapuPata


Leo käyttää jo kiitettävän määrän ihan oikeita sanoja oman pälpätyskielensä lisäksi. Uusien sanojen osuus kasvaa peittäen vähitellen sen "Leokielen", jota muut eivät aina ihan täysin ymmärrä. Kovasti helpottaa nomiarkea, kun lapsi osaa ilmaista sanallisesti mitä tahtoo tai ei tahdo. Enää ei tarvi toimia lapsenhoidossa ihan täysin oman, enemmän tai vähemmän osuvan vaistonsa varassa. Vaikka tässäkin asiassa, aavistelussa ja arvailussa, olen itse kehittynyt huimasti tuon lapsen myötävaikutuksella.

Oma leviä pohojalaanen murre kuuluu hauskasti pojan puheessa. Hoitotädille Leo oli kerran tokaissut ruoan valmistuksen yhteydessä, että "haisoo hyvältä". Myös muita lyhyitä lauseita poika puhuu, kuten esim. "mennään ulos", "mennään pisulle (=pesulle)" ja vastaavaa. Yksittäisten sanojen määrää on turha enää laskea, sanavarastoa on kerrytetty jo aikamoinen määrä. Nyt vain odotellaan, koska poika alkaa muodostaa pidempiä lauseita oppimistaan sanoista.

Lorut ja laulut ovat kovasti Leon mieleen. Aina välillä leikkien lomasta kuuluu kun poika rallattaa itsekseen "taputa käshiä, taputa käshiä" tai "ihhahhaa, ihhahhaa..." Pitäisi oikein virkistää omaa muistia noiden vanhojen kunnon lastenlaulujen ja -lorujen suhteen. Monet sanat ovat unohtuneet vaikka sävel olisikin muistissa. Mistähän löytyisi joku kiva leikkiloruja ja -lauluja sisältävä kirja? Niitä perinteisiä tietenkin. Lorupussin sisältöäkin voisi alkaa askartelemaan. Siinä ideaa ensi viikonlopulle.

*********
Mistä on pienet pojat tehty?
Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista,
koiran häntätupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty.


tiistai 21. syyskuuta 2010

Ikioma, tärkeä isi

Kulunutta viikonloppua vietettiin Leon kanssa kaksistaan, kun mies oli perjantaista sunnuntai-iltaan kertaamassa. Vaikka kuinka koitin antaa ekstra-aikaa pojalle, leikkiä ja touhuta, oli Leolla selvästi isiä, the kiipeilypuuta ja hauskuuttajaa, ikävä.

Isiä etsittiin heti perjantana hoidosta kotiin tultua niin makuuhuoneesta, vessasta, kuin sohvaltakin. Poika huhuili ishiä ja kiersi etsien ympäri taloa mihin iskä on piiloutunut. Eikä pieni poika tainnut oikein ymmärtää, kun koitin selittää että isi tulee kotiin vasta ylihuomenna.


Isi on pojalle varsinainen idoli. Isin sanomiset otetaan todesta, toisin kuin äidin, jonka kieltoja ei yleensä ihan ensimmäisellä kerralla edes uskota. Sen sijaan jos isi kieltää, tulee heti hirveä loukkaantunut itku. Miten isi saattaa! Iskän kanssa painitaan ja pöllötellään ja sunnuntaisin meidän perheen miehet käyvät yhdessä uimahallissa polskimassa. Se on poikien ihan oma juttu. Ja mitä isommaksi Leo tulee, sitä enemmän nuo kaksi varmasti yhdessä harrastavat. Leolla on onni omistaa isi, joka on lapsen elämässä mukana ihan oikeasti, eikä vaan sohvan pohjalta käsin...

Arvata saattaa, että ilo oli suuri,  kun isi viimein sunnuntai-illalla palasi kotiin. Isiä varten leivottiin täytekakku, paitsi kotiinpaluuta, myös samaan päivään osunutta syntymäpäivää juhlistaaksemme. Meillä oli siis kaksinverroin juhlimisen aihetta. Kakku oli hyvää, vaikka pursotukset meni vähän vinksin vonksin... Enkä ole vielä keksinyt millä lailla kakkuun saa kauniin (toisin sanoen valumattoman) kinuskikuorrutuksen?

perjantai 17. syyskuuta 2010

Mio mao lällällää...

Tälläistä hassua höpötystä meillä on kuultu useaan kertaan Leon suusta viime aikoina. Arvelin pojan oppineen hokeman jostain lastenohjelmasta, mutta mistä. Ei ihan heti tullut mieleeni. Arvoitus ratkesi, kun kysäisin asiaa hoitotädiltä. Kyseessähän on tietysti tämä!



Ja nyt se soi äiskänkin päässä koko ajan...

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Leluvaraston täydennystä

Leolle hankitaan uusia leluja varsin maltillisesti, periaatteella että synttäreillä ja jouluna pääasiassa ja sitten joskus äidin mielenhäiriössä. Tämän viikonlopun ostosreissun saalis kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan :)

Nämä kaverukset oli pakko saada!



Ihana vessakirja ja nappi, jota painamalla kuuluu vessanpöntön huuhteluääni :D Ihan huippu!


Magneettikirja ja kasa isoja magneetteja,
joita on lätikitty jääkaapin ovi täyteen.

Minuutit, tunnit, päivät...


Mistä sais ostaa lisää aikaa? Mulla alkaa olla päivän tunnit aika tarkkaan käytössä, kun ylimääräistä aikaa ei tunnu juuri olevan.  Bloggaaminenkin on ihan retuperällä. Kuvan kalenteri ei kerro todellakaan koko totuutta. Tässä vaiheessa sivut näyttävät vielä melko tyhjiltä...

Viikolla rampataan työn, hoitopaikan ja kodin välillä, tasapainoillaan kotiaskareiden, lapsenhoidon ja parisuhteen hoitamisen kanssa. Arvata saattaa mihin jää tahtomattaankin heikoimmin aikaa :/ Viikonloput suorastaan kiitää ja niihin koittaa ehkä turhaankin ahtaa kaikkea kivaa tekemistä perheen kesken, ettei mene kallisarvoiset yhteiset vapaahetket hukkaan. Pitäisi oppia olemaan paikallaan ja nauttia tekemättömyydestä jos siihen on mahdollisuus...

Uusi työ on alkanut ja edellinen loppunut. On henkisesti raskasta aloittaa uusi työ jo toistamiseen puolen vuoden sisällä. Muutenkin olen ihminen, joka sopeutuu hieman hitaasti muutoksiin tai stressaa niistä kohtuuttomasti. Oman pääkopan muuttaminen uudelle taajudelle vie aina tovin aikaa. Silti tykkään muutoksista. Outo minä. 

Leon kanssa eletään väsyttävää, mutta ihanaa taaperoaikaa. Tuo poika tuo niin paljon onnea ja iloa elämään, ettei ole tosikaan. Hassuttelija, höpsöttelijä, rutistettavan rakastettava poikanen. Koen aika-ajoin huonoa omaatuntoa siitä, että ehdin arkisin olla Leon kanssa liian vähän aikaa. Ehkä juuri siksi meille on jäänyt päälle tapa, että poika nukutetaan sylissä yöunille. En vaan malta luopua tuosta yhteisestä iltahetkestä, joka on myös nopein tapa saada Leo unille. Eipä tuo kai mitään haittaakaan, vaikka pojan voisi ihan hyvin laittaa suoraan sänkyynkin hakemaan unta itsekseen. Mutta mikään ei ole niin suloista kuin uninen lämpöinen poikanen sylissä, ihan paikoillaan, rauhassa :)

Kuitenkin tämä muuttunut elämänrytmi taitaa sopia meille. Vaikka on välillä kiireistä ja väsyttävämpää, nauttii yhteisistä hetkistä sitten kuitenkin ihan toisella tapaa kuin jos olisin koko ajan kotona. Ja tiedän senkin, että tätä hektistä aikaa ei kestä ikuisesti, elämäntilanteet muuttuvat ja tämä hetki häviää ihan kohta. Haikeaa ja samalla tavallaan lohdullista.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...