Puolitoistavuotias

Poikanen täytti viime torstaina 1,5-vuotta, mutta työhulinoiden keskellä meinasi tuo merkkipaalu jäädä unohtumaan. Aika kiitää nopeasti, äskenhän vasta vietettiin niitä yksivuotissynttäreitä.

Tämänkin viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana on pieni poika kehittynyt monessa asiassa: uusia sanoja ja asioita, kävelyn ja erityisesti juoksemisen oppiminen... Ulkonäkökin on muuttunut vauvamaisesta pikkupoikamaiseksi. Kunpa kaiken uuden ehtisi merkitä ajoissa ylös, eikä vasta monen kuukauden päästä, kun päivämäärät ovat unohtuneet! Puolentoistavuoden iän kunniaksi päivittelen vähän neuvolatietoja pitkästä aikaa.

Puolitoistavuotisneuvolassa käytiin jo pari viikkoa sitten. Neuvolakäynnit ovat enää niin harvassa, että niiltä odottaa ehkä hieman liikaa. Ainakin tämä viimeisin käynti oli pieni pettymys lääkärin ja neuvolatädin kiireen takia. Olisin tahtonut jutella rauhassa kaikkea poikaan ja tähän ikävaiheeseen liittyvistä asioista yms. mitä yleensä neuvolakäynneillä on tapana jutella, mutta aikataulut eivät olleet nähtävästikään puolellamme...

Tällä kertaa lääkärillä oli hirveä kiire toiseen paikkaan (alunperinkin aikaamme oli siirretty aikaisemmaksi, mutta se ei kai sitten riittänyt) ja lähes puolet vastaanoton ajasta lääkäri oli puhelimessa. Tsekkasi Leon pikavauhtia ja koska mitään alkututustumista ei tehty, vaan mentiin ns. suoraan asiaan, huusi poika koko seitsemänminuuttisen kuin palosireeni. Kaikki ok, juuri tämän enempää ei lääkäriltä kommenttia irronnut.

Terveydenhoitaja antoi pojalle rokotteen *tähän väliin hyeenamaista huutoa* (Leoraasu) ja otti pituus- ja painomitat, minkä jälkeen kiitos ja hei. Ei tuo neuvolakäynti kyllä oikein vakuuttanut. Kaksivuotiaana sitten uudestaan.

Mitat näyttivät tällä kertaa tälläisiltä (suluissa edelliset mitat 10,5kk ikäisenä):

Pituus: 85 cm (75,5)

Paino: 13,2 kg (10,4)

Py: 47,4 cm (45)

Neuvolakorttiin oli sutaistu teksti: "Hyväkuntoinen, kasvaa hyvin"

No sehän se on pääasia ♥

Arkikiireestä viikonloppulomailuun

Näitä laukkuja on nyt kuljetettu tiuhaan viime aikoina: hoitokassi ja työlaukku.

Viikko töitä takana ja arki on lähtenyt rullaamaan paremmin kuin osasin odottaa. Työhön sisälle pääsy vie aikaa, monta juttua muistettavana ja opeteltavana, mutta eiköhän nämä uudet kuviot ala avautua pikku hiljaa. Leo on ollu tämän viikon hoidossa vuoroin kummitädillään, vuoroin mummillaan. Ensi viikosta alkaa päivähoito, alkuun viikon verran tuolla "jämälasten" hoidossa (siis väliaikaishoitopaikassa) ja kesäkuun alusta oman vakituisen päivähoitajan luona. Vielä ei olla käyty tutustumassa tuohon vakkaripaikkaan, mutta ainakin hoitopaikan sijainti on ihanteellinen.

Päivät kuluvat hirmuista vauhtia tätä nykyä ja illalla jää valitettavan vähän aikaa mihinkään. Mutta tätähän tämä on. Uusi elämäntilanne vaatii kaikilta vähän opettelua ja meidän perheessä Leo on ollut se joka on ottanut muutoksen rennoimmin. Kun äiti ja iskä tulevat hakemaan poikaa hoidosta, vastassa on onnellisen oloinen tenava, joka hihkaisee iloisesti Heiii! ja jatkaa leikkejään :) Päiväunetkin on sujuneet molemmissa hoitopaikoissa hyvin, vakka sitä alkuun vähän jännitin. Ensi viikolla nähdään kuinka poika sopeutuu vieraaseen hoitopaikkaan. Veikkaan, että odotettavissa on jonkin verran itkuilua, mutta toivotaan että tämäkin muutos sujuisi odotuksia paremmin.

Hoitoa varten piti lisätä Leon vaatevarastoa ja ostin pojalle useammat uudet housut, shortsit, muutaman t-paidan ja kesähatun. Kuvan vaatteet H&M:ltä.

Rento kesämies

Viikonloppujakin osaa arvostaa ihan eri tavalla nyt kun on viikot töissä.  Ihana viettää kesäisiä lauantai- ja sunnuntaipäiviä yhdessä, olla vaan tai tehdä pieniä reissuja ympäri maakuntaa, varsinkin kun Leo on jo sen ikäinen, että on innostunut uusista maisemista ja asioista. 

Tänään lähdettiin käymään naapurikunnan kotieläintilalla ihmettelemässä lehmiä, possuja, kanoja, lampaita, pupuja, vuohia ja vaikka mitä muita eläimiä. Pihamaalla vapaana kulkeneesta kissasta Leo tykkäsi eniten kun sitä sai silitellä. Lampaat oli taas otusten horror-osastoa. Niiden kovaääninen ja vaativa määkiminen pelotti poikaa. Kuorossa päkäpäät määkivät ja olisivat tehneet uteliaina lähempääkin tuttavuutta, mutta Leolle riitti siitä lajista :D

Osa elikoista oli kummallisia (rumia)...

Osa uteliaita ja hieman pelottavia...

Toiset taas pieniä ja suloisia...

Ja tässä kaveri, khissha

Mukava päivä ja mukava viikko.

Vaikka kesälomaa ei nyt olekaan, niin onneksi viikonloput saa lomailla.

Niistä otetaan kaikki irti, positiivisessa mielessä.

Muutoksia kuvioihin

Yhteen viikkoon on taas mahtunut monenmoista. On pitänyt niin kiirusta, ettei meinaa perässä pysyä ja sitten päälle vielä tämmöinen suloinen kesäsää. Voi kun tästä ehtisi nauttia täysin siemauksin, kerätä talteen talvea varten. Lämpö, auringonpaiste, lehteen puhkeavat puut, koko ihanuus.

Alkuviikosta varasin matkan mulle ja miehelle Kööpenhaminaan, jonne lähdetään ensi kuussa. Päästään ihan kahden muutaman päivän reissulle ja Leo jää ensimmäistä kertaa yökylään kummitädin luo. Onneksi ehdin varata matkan ajoissa, olisi saattanut muuten jäädä kesän lomailut aika minimiin. Ehdin jo ajatella, miten vietän lokoisan loman murehtimatta työkuvioita ja kuinkas ollakaan tiistaina sain puhelun eräästä paikasta, jossa olin käynyt kuukausi sitten työhaastattelussa. En tullut valituksi silloin hakemaani paikkaan, koska ottivat henkilön kyseiseen työhön sittenkin talon sisältä, mutta nyt oli ilmaantunut homma, johon tarvitsivat erittäin nopealla aikataululla työntekijää. Itse asiassa tämä työ vaikuttaa mielenkiintoisemmalta kuin se, mihin alunperin hain.

Mulla alkaa siis työt ensi maanantaina! Hui. En oikein vieläkään ole ehtinyt totuttautua ajatukseen, kun kaikki tapahtuu niin ryminällä. Eniten tässä mietityttää tietysti Leon hoitokuviot. Ensimmäisen työviikon ajan joudutaan järjestämään pojan hoito itse, seuraavasta viikosta alkaen meille luvattiin kaupungin järjestämä hoitopaikka. Täällä vaan toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että Leo saisi kivan ja osaavan hoitotädin.

Yllättävän kipeää ajatella oman lapsen hoitoon laittamista, vaikka tähän olen tavallaan valmentautunut koko kevään ajan. Tiedän, että kaikkien kannalta tämä on paitsi iso mullistus, myös hyvä juttu, vaikka hieman kirpaiseekin. Kaipaan itse työntekoa ja oman osaamisen likoon laittamista ja Leo kaipaa muiden lasten seuraa. Ja ehkäpä hoidossa saa myös enemmän virikkeitä kuin tylsän äiskän kanssa kotona.

Nämä viimeiset kahdenkeskiset arkipäivät ollaan vietetty Leon kanssa hyvin tiiviisti ja nautittu toistemme seurasta. No, ainakin minä olen. Asioiden järjestelyn lomassa olen koittanut imeä itseeni tuon pienen pirpanan energisyyttä ja iloisuutta. Paras akkulaturi mitä tiedän. Äiskää jo jännittää...

Äkäwää!

Pitäisiköhän tässä alkaa miettiä omaa kännykän käyttöä, mahtaako äiti olla luuri korvalla kenties hieman liikaa? Leo on nimittäin alkanut olemaan usein "puhelimessa".

Puhelimeksi kelpaa mikä tahansa lelu, oma kämmen tai vaikka iskän sykemittari. "Puhelin" laitetaan hienosti omalle korvalle ja jutellaan kaikkea erittäin tärkeän näköisenä. Kyllä tietää mistä on mallia otettu! :D

Pojalle on ostettu oma puhelin, tuollainen Fisher Pricen luuri, josta pääsee erilaisia ääniä: numeroita, kirjaimia ja musiikkia. Varsinainen älypuhelin, mutta se ei ole Leosta läheskään niin mielenkiintoinen kuin OIKEA kännykkä.

Leo on keksinyt ihan oman puhelintervehdyksen, joka toistuu aina kun hän laittaa "luurin" korvalle. Puhelimeen sanotaan aina ensin "Äkäwää!" ja sen jälkeen pulistaan kovasti kaikkea. Mitähän mahtaa äkäwäällä tarkoittaakaan, hauskalta se kuullostaa.

Haloo, haloo, ei kun Äkäwää!

Toinen äitienpäivä

Saan viettää toista äitienpäivääni. Sää voisi olla kauniimpi, tuo ulkona satava tihkusade ei kovin paljoa mieltä piristä. Leo on tinttaillut koko päivän, joten tässä onkin oikein  äidillinen, rakastava ja pitkäpinnainen olo :p No mutta tätähän tämä äitiduuni välillä on, tihkusadetta ja mörrimöykkyjä. Toisinaan taas ihanaa, virkistävää ja hauskaa. Sitä onneksi useimmiten.

Tällä kertaa valitsin (ja ostin :) itse itselleni äitienpäivalahjan. Uuden pyörän. Vanha mummopyöräni olikin jo yli 15 vuotta vanha, teniajan uskollinen ajokki, käytössä kulunut ja hajonnut, joten uusi tuli kyllä tarpeeseen. Nyt pihalla kiiltelee uutuuttaan musta mummiska, ilman vaihteita tai muita hienouksia, sellainen perusfillari.  Pitää laittaa Leolle vielä istuin kiinni pyörään, niin päästään tekemään keväisiä ja kesäisiä pyörälenkkejä vaikka koko perhe yhdessä. Mieheltä sain lahjaksi runkoruusun ja täyden vapauden tälle päivälle Leon hoitamisesta! Luksusta!

Iltapäivällä matka käy onnittelemaan omaa äitiäni. Eilen jo käytiin anoppilassa. Äidille ostin lahjaksi paidan ja paketoin sen silkkipaperiin, kun varsinainen lahjapaperi unohtui ostaa. Oikeastaan näin lahjasta tuli nätimpikin. On ihanaa panostaa paitsi lahjaan, myös paketin ulkomuotoon. Saatan metsästää kaupasta tietynlaista lahjanauhaa, tai suunnitella pitkään lahjaan sopivaa käärettä. Itse lahjankin ostan mielelläni tarkkaan lahjan saajaa ajatellen. Vielä parempaa olisi itse tehty lahja, jos vain aikaa ja taitoja riittäisi. Minusta ei olisi hankkimaan jotain persoonatonta valmista kaupan lahjapakkausta. Yleensä taidan ostaa paljolti sellaisia lahjoja, joista itsekin tykkäisin. Varmaan siksi miehille onkin niin hankalaa ikinä keksiä kunnon lahjaa. Aina sama ongelma, oli kyseessä sitten oma mies tai isä. Mistä lahjoista miehet tykkää? Onneksi isänpäivään on vielä aikaa :D

Onnea kaikille ihanille äideille! ♥

Hiekkalaatikko!

Vihdoinkin päästiin testaamaan kotipihan uudistettua hiekkalaatikkoa, johon mies nikkaroi vapun aikana hienon kannen ja korjasi rikkimenneet laidat. Uutta hiekkaa haettiin eilen kolme peräkärryllistä. Hiekkalaatikon kansi on tuollainen avattava malli, joka kääntyy penkeiksi hiekkalaatikon reunoille. Kätevä iskä!

Tässä hiekkalaatikko kannet kiinni. Kahvat vielä puuttuu.

Ja tässä kannet avattuna ja taitettuna penkeiksi, leikkivalmiina. 

Leo otti uuden leikkipaikkansa heti haltuun. Penkeillä oli kiva kiipeillä, uusia leluja testata, ja hajottaa äidin väsäämiä hiakkakakkuja. Eksyi sitä hiekkaa välillä suuhunkin... Äiskästä penkit on huippujuttu, saa istua muuallakin kuin epämukavasti kapealla laatikon reunalla. Takapuoli kun on leventynyt sitten viime hiekkalaatikkoleikkien :D Samalla penkit rajaavat kätevästi leikkialuetta, niin ettei pieni leikkijä pääse kipittämään hiekkiksen takana olevalle parkkialueelle.

Älä tule paha kakku! Tule hyvä kakku!

Kesätamineita

Oltiin vähän ostoksilla. Nyt mäkin kuulun siihen äitien porukkaan, jotka menee etsimään kaupasta jotain itselle ja lopputulos on se, että kotiin tullessa kaikkea on löytynyt kyllä lapselle, mutta lähestulokoon unohdettu, että itselle piti edes hommata mitään. Jäi se kevättakkikin hankkimatta taas... Mutta Leolle löytyi yhtä sun toista, tietenkin. Kiva muuten kulkea poitsun kanssa kaupassa, kun tuo papupata huutelee jatkuvasti "kaaakkaa, kaaakkaa" ja jokaiselle ohikulkijalle "hei!". Tervehdys kuuluu sitä suuremmalla äänellä mitä vähemmän joku häntä huomaa :D

Pitkään olen metsästänyt Leolle kivoja kevätkenkiä ja vihdoinkin sellaiset löytyi Prismasta. Tähän asti lapsiraukka on joutunut hikoilemaan talvikengissä. Ja tuo kiva t-paita tarttui mukaan myös.

Jotain kesän piha- ja vesileikkeihin... Leosta tulee varsinainen rantaleijona noiden haisuli-uikkareiden kanssa :D

Kyllä sitä itse asiassa jotain pientä löytyi itsellekin. Tämmöiset tennariavokkaat, jotka on ihan passelit kaverit farkkujen kanssa vaikka kauppareissuille.

Vinhaa Vappua!

Täällä vappua on vietetty ihan kotimaisemissa ja hyvin pitkälti myös sisätiloissa. Ulkona on niin kamalan kylmä tuuli ja vähän väliä ripsii vettä, että vapputorikin jäi tällä kertaa näkemättä. Mutta sillä nyt ei niin väliä, koska vappupallo Leolle ostettiin jo Cittarista, paljon halvemmalla kuin torilla olisi maksanut. Isokokoinen Nalle Puh taisi alkuun vähän pelottaa, mutta nyt Puh parkaa riepotellaan jo tottuneesti joka paikkaan.

Meidän vappuun on kuulunut perinteitä kunnioittaen munkkeja (ihan vaan kaupasta) ja simaa, jota tein ensimmäistä kertaa. Onnistui melko hyvin, kyllä sitä ainakin sietää juoda :D

Tietysti myös serpentiiniä ja ilmapalloja, joista Leo on ihan tohkeissaan. Kumma kyllä vasta yksi pallo on hajonnut pojan ehkä hitusen kovakouraisessa käsittelyssä.

Yritin ottaa vappukuvia Leosta ilmapallojen keskellä, mutta aika haastavaa hommaa, kun kuvauskohteet liikkuvat eri suuntiin ;) Ainakin riemua palloista on riittänyt. Tässä jotain vappuotoksia Leosta.

Vappuiloa!