Sen aika tuli aiemmin kuin arvelinkaan. Pinnasängyn hyvästelimme eilen ja viime yön Leo nukkui ensimmäistä kertaa ison pojan sängyssä. Alunperin kuvittelin, että sängynvaihto olisi edessä ehkä kaksivuotispäivien kohdalla, mutta Leo päätti toisin... ;)
Tässä yhtenä aamuna kuulin pojan huhuilevan, olin itse vielä unenpöpperössä ja menin pojan huoneeseen hakemaan poikaa sängystä, mutta mikä mua odottikaan. Tyhjä sänky ja sängylle kuorittu vaippa. Piti hieraista silmiä pariin kertaan ja pojan huhuilu kuuluikin selän takaa olohuoneesta. Siellä Leo istui sangen tyytyväisenä sohvalla ilko alasti ja esitteli äidille ruskeita pikku pipanoita sanoen: "äiti, kakka". Poika oli yks kaks keksinyt miten pinnasängystä pääsee pois, riisunut pois ikävän pissaisen vaipan ja kipittänyt sohvalle kakkimaan... Aika isot naurut saatiin sille aamua. Onneksi poika oli sentään kovalla, niin ettei sohva mennyt uusiksi :D
Tämän tapauksen jälkeen tuo sängystä kiipeily on vaan yltynyt. Jos poika herää kesken unien, saattaa hän kiivetä hipi hiljaa pinnasängystään ja lähteä vaeltelemaan ympäri kämppää, välittämättä tuon taivaallista siitä, että on pimeää tai että isiä tai äitä ei näy missään. Tässä uusi haaste. Omat yöunet kärsi kun mietin ja kuullostelin koko ajan lähteekö poika sängystään tai tippuuko lattialle kiipeillessään.
Eilen sitten ostettiin Leolle tavallinen lastensänky, joten enää ei tarvi pelätä sängystä tippumista. Tosin tuota yövaeltelua tämä ratkaisu ei poista. Poju on kuitenkin oppinut tulemaan herätessään ensimmäisenä meidän makuuhuoneeseen joten huomataan kyllä koska poika on liikkeellä. Uusi yö uudessä sängyssäkin sujui mukavasti, mitä nyt kolme-neljä kertaa poika tuli äidin ja isin viereen ;) Mutta hyvin jäi omaan sänkyyn kun hänet sinne takaisin vietiin.
Ja niin ylpeänä poika on uudesta sängystä, että siellä makoillaan ihan päivälläkin :)
