Viikonloppu Naantalissa

Viime viikonloppua vietettiin Naantalissa koko perheen voimin. Lähdettiin lauantaina ja palattiin kotiin maanantaina. Pitkähkö automatka sujui Leon kanssa yllättävän hienosti. Poika viihtyi maisemia katsellen ja pienet pysähdykset matkan varrella auttoivat jaksamaan hyvin perille asti. Tälläisessä söpössä kahvilassa pidettiin tankkaushetki menomatkalla

Mustikkapiirakan ja vaniljakastikkeen sijasta tarjottimelle eksyi tuoreita munkkirinkeleitä ja limsaa

Leokin sai maistaa limsaa, joka oli ilmeestä päätellen melko väkevää :)

Reissulla yövyttiin Naantali Spa Residencessä ihanassa huoneistossa, jossa oli parvekkeelta upea merinäkymä.

Näkymä parvekkeelta varsinaisen hotellin suuntaan

Samalta parvekkeelta saatiin ihailla myös auringonlaskua

Läheisen kävelyreitin varralta löytyi ihana uimapaikka

Kylpylästä Leo tykkäsi erityisesti, polski ja roiski ihan innoissaan. Lämpimässä altaassa muljuttiin hyvä tovi poreissa ja isoissa altaissa "uitiin". Kova höpöttelijäkin tuo poika on, jokaiselle joka vähänkään soi pojalle huomiota, sai osakseen kunnon virnistyksiä ja Leon omaa höpöhöpöpuhetta. Oikeita sanojakin on kertynyt nyt kesän aikana huima määrä. Kaiken kuulemansa poika toistaa kuin papukaija ja muistaa sanoa päijää (päivää) ja tiitus (kiitos) ihan oikeissa tilanteissa.

Säät suosivat meidän minilomaa, ja melkein tuli liiankin kuuma, kun sunnuntaina piipahdettiin täällä:

Paikka oli ihan kiva, mutta todettiin että ei vielä Leolle sopiva, koska joka paikkaan olisi pitänyt päästä IHAN ITTE, eikä poika olisi halunnut pitää edes kädestä... huh... hiki tuli pojan perässä juostessa ja siihen päälle vielä 30 asteen helle. Muumimaailmaan tutustutaan paremmin ehkä parin vuoden päästä.

Kaiken kaikkiaan mukava loma. Hotellin aamupalaa täytyy vielä kehua, se oli ihan huikea. Seuraavan kerran ruokaa tuli mietittyä vasta iltasella, jolloin lähdettiin kiertelemään vanhaa kaupunkia ja ihanan idyllistä merenrantaa. Iltapalaa nautittiin Naantalin Wanhalla Kaivohuoneella.

Hyvin saatiin rentouduttua, vaikka Leossa on kyllä yhä enenevässä määrin kova vahtiminen. Menohalut on pojalla suuret, eikä kolhulta voida välttyä kun järki ei vielä ihan kulje käsi kädessä menevien pikku jalkojen kanssa. Poika juoksisi suinpäin ihan minne mieli tekee, eikä haittaa vaikka äitiä ja isää ei näköpiirissä olisikaan. Varsinainen Eemeli meillä, mutta kiva huomata että reissailu sujuu pienenkin kanssa vallan mainiosti.

Kesä kuvin

Jopas aika kuluu nopsaan. Tämän äiskän on pitänyt kiireisenä työ ja työn jälkeen pieni mies ja ehkä vähän tuo isompikin ;)  Kesästä on nautittu niin kotona kuin lähitienoilla pojan ehdoilla retkeillen. Kuvat kertokoot puolestaan miltä meidän kesä näyttää.

Yksin kotona. Ihanaa!

Toiset on toipuneet juhannuksesta, toiset ei... Itse vietän parhaillaan saikkua, kun se juhannukseksi iskenyt flunssa sen kun jatkuu ja jatkuu. Lääkärikäynti varmisti ärhäkän poskiontelontulehduksen, minkä vuoksi olo on niin hatara. Mutta mikä siinä on, ettei vaan jaksaisi olla aloillaan, kun pitäisi levätä? Outoa olla ihan yksin kotona. Kodin hiljaisuudessa on jotain niin rentouttavaa itsessään, että oon täällä haahuillut ympäri kämppää, vähän siivoillut tuolla ja järjestellyt täällä, kun siihen ei muuten ole näin hyvää mahdollisuutta. Ehkä seuraavaksi pitäisi mennä lepäämään? Jos maltan...

Juhannuksena tehtiin pikavisiitti siskon mökille, jonne on tehty massiivista maanmuokkausta. Mökille on tehty ihana hiekkaranta ja muutenkin koko paikka on kaunis kuin postikortti. Puolikuntoisena vilkkaan lapsen kanssa reissu oli kuitenkin turhan väsyttävä. Leohan olisi koko ajan vaan mennyt pää kolmantena jalkana vaikka suoraan järveen. Ei mitään varoituskelloja vielä tuolla pojalla.

Pillimehu sai välillä Leonkin pitämään paussia :)

Viikon päästä miehellä alkaa kesäloma ja saavat Leon kanssa nauttia kaksistaan poikien kesästä. Itseä vähän kirpaisee se, etten pääse viettämään murujen kanssa lomaa, mutta sille nyt ei mahda mitään.

Nykyinen työ kestää elokuun loppuun ja sitten alkaa ihan uusi työ! Sain nimittäin sen paikan, johon olin pari postausta sitten menossa haastatteluun! Jiihaa! :) Vakipaikka ja uusi työ, josta saa tehdä itsensä näköisen. Odotan innolla ja jännityksellä syksyä. Niin ne asiat vaan järjestyy, vaikka välillä olin lähes luovuttaa noiden töiden löytymisen suhteen. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna asiat ovat sujuneet juuri niin kuin pitikin. Ei välttämättä juuri niin kuin olin suunnitellut, mutta lopputulos olikin näin parempi, kuin mitä olisin itse osannut kuvitellakaan. Onneksi elämää ei pystykään tarkkaan suunnittelemaan, yllätyksellisyys tekee siitä paljon mielenkiintoisempaa. 

Kesäistä viikkoa kaikille!

Copenhagen ♥

Juhannus ja sitkeä flunssa antavat nyt mahdollisuuden rauhoittua hetkeksi, joten koitan väkertää juttua hieman meidän Kööpenhaminan reissusta, joka oli varsin onnistunut lyhykäisyydestään huolimatta. Olin tulossa flunssaan jo ennen reissua, mutta sain pidettyä itseni kasassa, jotta reissu saatiin toteutettua. Kyllä sitä oli odotettukin!

Köpikseen lähdettiin viime viikon keskiviikkona ja kotiin palattiin perjantaina. Oli luksusta lähteä reissuun ihan kahdestaan miehen kanssa ja kyllä siinä lyhyessäkin ajassa vaan ehti rentoutua kummasti. Sen valtavan vastuun minkä lapsestaan kantaa, huomaa vasta sitten kun voi vähän hellittää. Leo oli turvallisessa ja tutussa ympäristössä tuon ajan hoidossa, joten mulla ei ollut mikään ahdistus tai hätä pojan puolesta, eikä ihme kyllä mikään kamala ikäväkään. Älkää ymmärtäkö väärin, tarkoitan siis sellaista ikävää, että en olisi voinut nauttia matkasta, tottakai poikaa aina välillä kaipasi ja mietti miten sillä menee. Mutta tuosta vastuusta kun sai hetkeksi irrottautua, se oli ihan hassu kokemus. Kovin huoletonta ja vapaata oli kulkeminen ja oleminen. Ihan kuin olisi ollut teini jälleen :) En enää meinannut muistaakaan miltä se tuntuu, kun tarvii huolehtia vaan itsestään, eikä tarvi miettiä aikatauluja.

Köpis oli kaunis kaupunki, hienoja vanhoja taloja, ystävällisiä ihmisiä, paljon nähtävää. Ja voi sitä polkupyörien määrää! :D Puolet kaupungista tuntui kulkevan kaikkialle pyörällä. Meidän ensisijainen käytikohde oli tietysti kuuluisa tivoli, jossa oli mukava vain oleilla ja ihastella hienoja istutuksia sekä viettää aikaa viihtyisien ravintoloiden ja pikku putiikkien seassa. Nähtiinpä itse kunigatarkin siellä ensimmäisenä iltana.

Toisena päivänä kuljettiin pitkän pitkää kävelykatu Strøgetia ja sen sivukatuja ihmetellen putiikkien määrää. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, ilmassa tuoksuivat katujen varrella sijaitsevien leipomoiden herkut. Itse etsin ensisijaisesti sisustusliikkeitä ja petyin kun kävelykadun varrella olikin enimmäkseen vaatekauppoja. Olisi pitänyt olla viisaampi ja ottaa etukäteen selvää missä kaikki ihanat sisustustaivaat sijaitsevat, mutta löysin sentään jotain kivaa ainakin Leolle, nimittäin nämä

...tästä suloisesta pikkuliikkeestä

Voin suositella kaupunkia, siellä olisi viihtynyt pidempäänkin, sillä moni kiinnostava paikka piti jättää katsastamatta ajanpuutteen vuoksi. Ehkä palaamme tuonne joskus toiste Leon kera, kunhan poju on hieman vanhempi.

Mitä meille kuuluu?

Ei voi mitään. Aika ei tahdo riittää blogin päivittämiseen, vaikka paljon olisi asiaakin. Tai no, onko mulla juurikaan mitään oikeaa asiaa, mutta tätä omaa höpinää ainakin. Päivät kulkevat nykyään tarkasti ennalta koodattua rataa: aamuherätys  -  poika hoitoon - töihin - töistä kotiin - kauppaan - kotitöitä - leikkimistä - nukkumaan. Arvokasta ilta-aikaa ei malta käyttää koneen ääressä kököttämiseen. Mutta kyllä pitää aina välillä muistaa tulla tännekin jotain kertoilemaan.

Hoidon aloitus on Leolla sujunut ihan mahtavan hienosti, vaikka pelkäsinkin hienon alun jälkeen jotain takapakkia. No, sellaista ei ole tullut. Leo menee iloisena hoitoon ja saman iloisen vesselin saamme iltapäivällä hoidosta hakea. Täytyy olla todella tyytyväinen, että kaikki on sujunut ilman ongelmia. Mitä nyt poikasen nenä vuotaa normaalia useammin, mutta siinäpä ne harmillisimmat hoidon aloittamisen sivuoireet olivatkin. Hoitaja on mukava ja hoitokaverina Leolla on veljekset, joista toinen on saman ikäinen kuin Leo. Uusia sanoja on pojalla tullut kovasti hoidon aloittamisen jälkeen, joista äiti ei juuri nyt muista muuta kuin sen kauan kaivatun sanan: isi :)

Tällä viikolla me suunnataan miehen kanssa ihan kaksin Kööpenhaminaan pienelle lomalle. Miesparka ei taida tietää mitä tuo käsite loma tässä tapauksessa tarkoittaa. Shoppailua, shoppailua, shoppailua... :D  Kyllä tulee tarpeeseen tämän hulinan keskelle. Muutenkin on ollut melkoista vuoristorataa tämä elämä viimeaikoina, että aina ei ole tiennyt onko tunnelin päässä valoa vai tuliko elämään hetkeksi sähkökatkos. Noh, enpä täällä blogimaailmassa ala huoliani erittelemään, muuten kuin että tällä erää tuo mielen tunneli näyttää onneksi ihan valaistulta. Täytyy pitää itsensä kiireisenä niin ei jouda murehtimaan, eikös.

Pitää laittaa kuvatunnelmia reissulta jahka kotiudumme!
Kivaa viikkoa!

Ai niin ja huomenna taas uuteen työhaastikseen, hih.

Puolitoistavuotias

Poikanen täytti viime torstaina 1,5-vuotta, mutta työhulinoiden keskellä meinasi tuo merkkipaalu jäädä unohtumaan. Aika kiitää nopeasti, äskenhän vasta vietettiin niitä yksivuotissynttäreitä.

Tämänkin viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana on pieni poika kehittynyt monessa asiassa: uusia sanoja ja asioita, kävelyn ja erityisesti juoksemisen oppiminen... Ulkonäkökin on muuttunut vauvamaisesta pikkupoikamaiseksi. Kunpa kaiken uuden ehtisi merkitä ajoissa ylös, eikä vasta monen kuukauden päästä, kun päivämäärät ovat unohtuneet! Puolentoistavuoden iän kunniaksi päivittelen vähän neuvolatietoja pitkästä aikaa.

Puolitoistavuotisneuvolassa käytiin jo pari viikkoa sitten. Neuvolakäynnit ovat enää niin harvassa, että niiltä odottaa ehkä hieman liikaa. Ainakin tämä viimeisin käynti oli pieni pettymys lääkärin ja neuvolatädin kiireen takia. Olisin tahtonut jutella rauhassa kaikkea poikaan ja tähän ikävaiheeseen liittyvistä asioista yms. mitä yleensä neuvolakäynneillä on tapana jutella, mutta aikataulut eivät olleet nähtävästikään puolellamme...

Tällä kertaa lääkärillä oli hirveä kiire toiseen paikkaan (alunperinkin aikaamme oli siirretty aikaisemmaksi, mutta se ei kai sitten riittänyt) ja lähes puolet vastaanoton ajasta lääkäri oli puhelimessa. Tsekkasi Leon pikavauhtia ja koska mitään alkututustumista ei tehty, vaan mentiin ns. suoraan asiaan, huusi poika koko seitsemänminuuttisen kuin palosireeni. Kaikki ok, juuri tämän enempää ei lääkäriltä kommenttia irronnut.

Terveydenhoitaja antoi pojalle rokotteen *tähän väliin hyeenamaista huutoa* (Leoraasu) ja otti pituus- ja painomitat, minkä jälkeen kiitos ja hei. Ei tuo neuvolakäynti kyllä oikein vakuuttanut. Kaksivuotiaana sitten uudestaan.

Mitat näyttivät tällä kertaa tälläisiltä (suluissa edelliset mitat 10,5kk ikäisenä):

Pituus: 85 cm (75,5)

Paino: 13,2 kg (10,4)

Py: 47,4 cm (45)

Neuvolakorttiin oli sutaistu teksti: "Hyväkuntoinen, kasvaa hyvin"

No sehän se on pääasia ♥

Arkikiireestä viikonloppulomailuun

Näitä laukkuja on nyt kuljetettu tiuhaan viime aikoina: hoitokassi ja työlaukku.

Viikko töitä takana ja arki on lähtenyt rullaamaan paremmin kuin osasin odottaa. Työhön sisälle pääsy vie aikaa, monta juttua muistettavana ja opeteltavana, mutta eiköhän nämä uudet kuviot ala avautua pikku hiljaa. Leo on ollu tämän viikon hoidossa vuoroin kummitädillään, vuoroin mummillaan. Ensi viikosta alkaa päivähoito, alkuun viikon verran tuolla "jämälasten" hoidossa (siis väliaikaishoitopaikassa) ja kesäkuun alusta oman vakituisen päivähoitajan luona. Vielä ei olla käyty tutustumassa tuohon vakkaripaikkaan, mutta ainakin hoitopaikan sijainti on ihanteellinen.

Päivät kuluvat hirmuista vauhtia tätä nykyä ja illalla jää valitettavan vähän aikaa mihinkään. Mutta tätähän tämä on. Uusi elämäntilanne vaatii kaikilta vähän opettelua ja meidän perheessä Leo on ollut se joka on ottanut muutoksen rennoimmin. Kun äiti ja iskä tulevat hakemaan poikaa hoidosta, vastassa on onnellisen oloinen tenava, joka hihkaisee iloisesti Heiii! ja jatkaa leikkejään :) Päiväunetkin on sujuneet molemmissa hoitopaikoissa hyvin, vakka sitä alkuun vähän jännitin. Ensi viikolla nähdään kuinka poika sopeutuu vieraaseen hoitopaikkaan. Veikkaan, että odotettavissa on jonkin verran itkuilua, mutta toivotaan että tämäkin muutos sujuisi odotuksia paremmin.

Hoitoa varten piti lisätä Leon vaatevarastoa ja ostin pojalle useammat uudet housut, shortsit, muutaman t-paidan ja kesähatun. Kuvan vaatteet H&M:ltä.

Rento kesämies

Viikonloppujakin osaa arvostaa ihan eri tavalla nyt kun on viikot töissä.  Ihana viettää kesäisiä lauantai- ja sunnuntaipäiviä yhdessä, olla vaan tai tehdä pieniä reissuja ympäri maakuntaa, varsinkin kun Leo on jo sen ikäinen, että on innostunut uusista maisemista ja asioista. 

Tänään lähdettiin käymään naapurikunnan kotieläintilalla ihmettelemässä lehmiä, possuja, kanoja, lampaita, pupuja, vuohia ja vaikka mitä muita eläimiä. Pihamaalla vapaana kulkeneesta kissasta Leo tykkäsi eniten kun sitä sai silitellä. Lampaat oli taas otusten horror-osastoa. Niiden kovaääninen ja vaativa määkiminen pelotti poikaa. Kuorossa päkäpäät määkivät ja olisivat tehneet uteliaina lähempääkin tuttavuutta, mutta Leolle riitti siitä lajista :D

Osa elikoista oli kummallisia (rumia)...

Osa uteliaita ja hieman pelottavia...

Toiset taas pieniä ja suloisia...

Ja tässä kaveri, khissha

Mukava päivä ja mukava viikko.

Vaikka kesälomaa ei nyt olekaan, niin onneksi viikonloput saa lomailla.

Niistä otetaan kaikki irti, positiivisessa mielessä.