Poikanen täytti viime torstaina 1,5-vuotta, mutta työhulinoiden keskellä meinasi tuo merkkipaalu jäädä unohtumaan. Aika kiitää nopeasti, äskenhän vasta vietettiin niitä yksivuotissynttäreitä.
Tämänkin viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana on pieni poika kehittynyt monessa asiassa: uusia sanoja ja asioita, kävelyn ja erityisesti juoksemisen oppiminen... Ulkonäkökin on muuttunut vauvamaisesta pikkupoikamaiseksi. Kunpa kaiken uuden ehtisi merkitä ajoissa ylös, eikä vasta monen kuukauden päästä, kun päivämäärät ovat unohtuneet! Puolentoistavuoden iän kunniaksi päivittelen vähän neuvolatietoja pitkästä aikaa.
Tämänkin viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana on pieni poika kehittynyt monessa asiassa: uusia sanoja ja asioita, kävelyn ja erityisesti juoksemisen oppiminen... Ulkonäkökin on muuttunut vauvamaisesta pikkupoikamaiseksi. Kunpa kaiken uuden ehtisi merkitä ajoissa ylös, eikä vasta monen kuukauden päästä, kun päivämäärät ovat unohtuneet! Puolentoistavuoden iän kunniaksi päivittelen vähän neuvolatietoja pitkästä aikaa.
Puolitoistavuotisneuvolassa käytiin jo pari viikkoa sitten. Neuvolakäynnit ovat enää niin harvassa, että niiltä odottaa ehkä hieman liikaa. Ainakin tämä viimeisin käynti oli pieni pettymys lääkärin ja neuvolatädin kiireen takia. Olisin tahtonut jutella rauhassa kaikkea poikaan ja tähän ikävaiheeseen liittyvistä asioista yms. mitä yleensä neuvolakäynneillä on tapana jutella, mutta aikataulut eivät olleet nähtävästikään puolellamme...
Tällä kertaa lääkärillä oli hirveä kiire toiseen paikkaan (alunperinkin aikaamme oli siirretty aikaisemmaksi, mutta se ei kai sitten riittänyt) ja lähes puolet vastaanoton ajasta lääkäri oli puhelimessa. Tsekkasi Leon pikavauhtia ja koska mitään alkututustumista ei tehty, vaan mentiin ns. suoraan asiaan, huusi poika koko seitsemänminuuttisen kuin palosireeni. Kaikki ok, juuri tämän enempää ei lääkäriltä kommenttia irronnut.
Terveydenhoitaja antoi pojalle rokotteen *tähän väliin hyeenamaista huutoa* (Leoraasu) ja otti pituus- ja painomitat, minkä jälkeen kiitos ja hei. Ei tuo neuvolakäynti kyllä oikein vakuuttanut. Kaksivuotiaana sitten uudestaan.
Mitat näyttivät tällä kertaa tälläisiltä (suluissa edelliset mitat 10,5kk ikäisenä):
Pituus: 85 cm (75,5)
Paino: 13,2 kg (10,4)
Py: 47,4 cm (45)
Neuvolakorttiin oli sutaistu teksti: "Hyväkuntoinen, kasvaa hyvin"
No sehän se on pääasia ♥
Onnea puolitoistavuotiaalle!
VastaaPoistaMe tullaan kovaa vauhtia perässä :)
Mut kurjaa kuulla kiireisestä neuvolakäynnistä. Niitä tosiaan odottaa ja ne keskustelut ovat välillä kullanarvoisia. Meillä myös sama tilanne, että lääkärin kanssa ei ainakaan kannata odotella pitkiä keskusteluja. Neuvolantädillä onneksi on aina aikaa :)
Onpas teillä pitkä poika! =)
VastaaPoistaVasta nyt löysin tämän blogin, täytyi heti liittyä lukijaksi! Ihan liian vähän saa lukea muiden pienten poikien elämästä, tyttöjen äidit tuntuu olevan enemmän innostuneita bloggaamaan! ;D
SiniK: Kiitos, kiitos, tää on kyllä ihana ikä lapsella. Niin uteliaita ja touhukkaita :)
VastaaPoistaMeillä taas on vaihtunut neuvolantätikin jo niin monta kertaa, että aina saa jännätä kuka siellä tällä kertaa on ja löytyykö sitä aikaa vai ei...
MrsAgatha: Kivaa uusi lukija! Tosiaankin, taitavat tyttösten äidit olla enempi kunnostautuneet bloggaamisessa, mutta kyllähän pienten poikienkin elämästä saa juttua vaikka kuinka! Tai sitten pienten poikien äidit on niin kiireisiä, etteivät ehdi vintiöiden perässä juoksemiseltaan kirjoitella :D Mä nyt kuitenkin yritän...