Pitäisiköhän tässä alkaa miettiä omaa kännykän käyttöä, mahtaako äiti olla luuri korvalla kenties hieman liikaa? Leo on nimittäin alkanut olemaan usein "puhelimessa".
Puhelimeksi kelpaa mikä tahansa lelu, oma kämmen tai vaikka iskän sykemittari. "Puhelin" laitetaan hienosti omalle korvalle ja jutellaan kaikkea erittäin tärkeän näköisenä. Kyllä tietää mistä on mallia otettu! :D
Pojalle on ostettu oma puhelin, tuollainen Fisher Pricen luuri, josta pääsee erilaisia ääniä: numeroita, kirjaimia ja musiikkia. Varsinainen älypuhelin, mutta se ei ole Leosta läheskään niin mielenkiintoinen kuin OIKEA kännykkä.
Leo on keksinyt ihan oman puhelintervehdyksen, joka toistuu aina kun hän laittaa "luurin" korvalle. Puhelimeen sanotaan aina ensin "Äkäwää!" ja sen jälkeen pulistaan kovasti kaikkea. Mitähän mahtaa äkäwäällä tarkoittaakaan, hauskalta se kuullostaa.
Haloo, haloo, ei kun Äkäwää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti