Muutoksia kuvioihin

Yhteen viikkoon on taas mahtunut monenmoista. On pitänyt niin kiirusta, ettei meinaa perässä pysyä ja sitten päälle vielä tämmöinen suloinen kesäsää. Voi kun tästä ehtisi nauttia täysin siemauksin, kerätä talteen talvea varten. Lämpö, auringonpaiste, lehteen puhkeavat puut, koko ihanuus.

Alkuviikosta varasin matkan mulle ja miehelle Kööpenhaminaan, jonne lähdetään ensi kuussa. Päästään ihan kahden muutaman päivän reissulle ja Leo jää ensimmäistä kertaa yökylään kummitädin luo. Onneksi ehdin varata matkan ajoissa, olisi saattanut muuten jäädä kesän lomailut aika minimiin. Ehdin jo ajatella, miten vietän lokoisan loman murehtimatta työkuvioita ja kuinkas ollakaan tiistaina sain puhelun eräästä paikasta, jossa olin käynyt kuukausi sitten työhaastattelussa. En tullut valituksi silloin hakemaani paikkaan, koska ottivat henkilön kyseiseen työhön sittenkin talon sisältä, mutta nyt oli ilmaantunut homma, johon tarvitsivat erittäin nopealla aikataululla työntekijää. Itse asiassa tämä työ vaikuttaa mielenkiintoisemmalta kuin se, mihin alunperin hain.

Mulla alkaa siis työt ensi maanantaina! Hui. En oikein vieläkään ole ehtinyt totuttautua ajatukseen, kun kaikki tapahtuu niin ryminällä. Eniten tässä mietityttää tietysti Leon hoitokuviot. Ensimmäisen työviikon ajan joudutaan järjestämään pojan hoito itse, seuraavasta viikosta alkaen meille luvattiin kaupungin järjestämä hoitopaikka. Täällä vaan toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että Leo saisi kivan ja osaavan hoitotädin.

Yllättävän kipeää ajatella oman lapsen hoitoon laittamista, vaikka tähän olen tavallaan valmentautunut koko kevään ajan. Tiedän, että kaikkien kannalta tämä on paitsi iso mullistus, myös hyvä juttu, vaikka hieman kirpaiseekin. Kaipaan itse työntekoa ja oman osaamisen likoon laittamista ja Leo kaipaa muiden lasten seuraa. Ja ehkäpä hoidossa saa myös enemmän virikkeitä kuin tylsän äiskän kanssa kotona.

Nämä viimeiset kahdenkeskiset arkipäivät ollaan vietetty Leon kanssa hyvin tiiviisti ja nautittu toistemme seurasta. No, ainakin minä olen. Asioiden järjestelyn lomassa olen koittanut imeä itseeni tuon pienen pirpanan energisyyttä ja iloisuutta. Paras akkulaturi mitä tiedän. Äiskää jo jännittää...