Synttärit lähenee

Reilun viikon päästä vietetään Leon 2-vuotissynttäreitä. Miten tää aika voi mennä näin nopeesti? Miten mun pikkuisesta on kasvanut jo noin iso poika? Ja omatoiminen, niin että kohta se varmaan opettaa äitiä eikä toisinpäin. Itse syödään, siivotaan lelut, vähän jo puetaankin.

Synttäritarjoilut ovat kovasti jo mietinnän alla. Kakun päädyin tilaamaan, koska en yksinkertaisesti ehdi tai jaksa yrittää väsätä kaikkea itse. Niinpä tilasin suosiolla yhden ison kakun, josta pitäisi riittää koko vierasjoukolle. Tällä kertaa päätettiin, että kutsutaan nyt koko lähisuku, siis miehen ja mun sisarukset perheineen sekä Leon isovanhemmat. Siitä kertyykin porukkaa jo aika mukavasti. Synttärikutsut ovat lähettämistä vaille valmiina. Niihin riimittelin  alla olevan tekstin. Ei nyt mitään mestarirunoutta, mutta asia käynee tästä selväksi :)

Pieni iloinen poikanen tässä

on kohta kaksivuotissynttäreitään viettämässä!

Tahdon kutsua paikalle tätit, paapat ja mummit

sekä enon, ystävät, serkut ja kummit.

Tarjolla on ”maitoo” ja ”mihua”,

kovimmille tyypeille myös ”kahavia”.

Kaakkua myöskin ja vähän suolapalaa,

niitä saatan varastaa kahvipöydästä salaa…

Koska ikä ei vielä tätä pikkumiestä paina,

tervetulleita ootte juhlimaan xxxxtielle lauantaina

20.11.2010 (kello 14.00–19.00 välillä)

Ettei tupa ala käydä turhan ahtaaksi,

sopii juhliin tulla oman aikataulun mukaan joustavasti.

Kahvia kyllä laitetaan lisää tulemaan,

joten ei huolta, että se pääsisi loppumaan!

Lahjasta ei turhaa stressata tarvi,

huomiota kun riittää niin tämä poika kiittää!

Tiitos!

Leo

Jännä huomata, että tähän vuodenaikaan saan jälleen kiinni siitä samasta fiiliksestä ja tunnelmasta, kun pojan syntymän aikoihin. Erityisesti liitän siihen marraskuiseen pimeyteen valoa tuovan lumen. Pojan syntymäyönähän satoi kunnon ensilumi, oikein pyrytti. Haikeaa ja ihanaa muistella parin vuoden takaista onnen, hämmennyksen ja ison muutoksen aikaa. Nyt tuosta pikkuisesta hämmennyksen aiheuttajasta on tullut jo niin olennainen osa meidän perhettä, että on tosi vaikea kuvitella, millaista olisi elää ihan kahdestaan miehen kanssa. Niin paljosta jäisin vaille. Vähemmän olisi naurua, ihmetystä, leikkiä ja rakkautta. Paljon sain, kun sain sut Leo muruseni.