Mä niiiiiin nautin, kun saan olla kotona kauniina syyspäivinä. Ihanaa nukkua pitkään (jos Leo vaan sallii ja aika usein salliikin) ja herätä vasta kuin suurin osa työssäkäyvistä jo pakertaa työpöytänsä ääressä, kiertää Leon kanssa kävelylenkkejä kuulaassa syyssäässä luonnon keskellä, olla ja mennä oman aikataulun mukaan. Koitan nyt ottaa kaiken irti tästä kotoilusta, koska en voi tietää milloin pääsen/joudun töihin ja kiireinen normiarki koittaa. Tavallaan sitäkin toivoo, mutta tällaisina syyspäivinä oon vain tyytyväinen, että saan olla päätoiminen äiti ja Leon kanssa kotona.
Tälläisissä maisemissa kierrettiin yhtenä päivänä, samalla kun käytiin kummitytön synttäreillä. Oli tosi tuulinen päivä, mutta nykytavoistaan poiketen poitsu jopa nukahti rattaisiin. Tuulen humina kai unetti tai sitten tuo körökörö tie, jota kuljettiin. Nuo matkarattaat ei vaan olleet paras menopeli hiekkatielle, mutta ovat ainoat joita jaksan autossa mukana kuljettaa. Leon yllä on mummin kutoma uusi villatakki ja -sukat.
Meidän syksyyn on kuuluunut myös luonnon tarjoamista herkkupaloista nauttiminen. Syysomenoita on maisteltu ja punaisia viinimarjoja. Leo tykkäsi molemmista, mutta erityisesti viinimarjoista, vaikka kuvittelin pojan vierastavan uutta kirpeää makua. Ihanan ennakkoluulottomasti tuo lapsi maistelee kaikkea uutta, mitä tarjotaan. Ollaan Leon ja Leon mummin kanssa käyty myös sienimetsällä. Karvarouskuja löytyi koko sangollinen läheiseltä autioituneelta ja heinittyneeltä leikkikentältä. Sienien bongaaminen on vähän kuin aarteenetsintää, vaikka itse en sienistä niin piittaakaan, niitä on silti hauska etsiä. Tämä sieni ei kylläkään päätynyt sienikoppaan vaan oli niin kuvauksellinen, että piti ikuistaa. Nimensä mukainen sieni, kun oikein tarkaan katsoo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti