Perintöpyörä

Leolle ei ole ostettu vielä omaa pyörää, koska ajateltiin, ettei poika sellaista vielä tarvitse. Meillä ei ole tässä vuokra-asunnossa pihapiiriä, missä pyöräilyä voisi turvallisesti harjoitella ja jotenkin nuo kauppojen superhyperhienot polkupyörät ovat näyttäneet vielä turhan ison pojan pyöriltä. Myydänkökäänhän enää perinteisiä kolmipyöräisiä ollenkaan? Poika on kyllä kovasti pyörää halunnut ja sellaista on kaupassa käydessä aina pitänyt ihailla ja vähän kokeilla.

Mutta nyt Leolla on oma pyörä. Ei suinkaan uusi ja muodin mukainen, vaan äitin vanha pieni kolmipyöräinen! Paappa sen Leolle kunnosti. Vanha ja ruosteinen pikkupyörä hiekkapuhallettiin ja maalattiin uudelleen ja niin omasta ensipyörästäni tuli aivan hellyyttävän söpö :) Tällä sitä on menty eteenpäin hurjaa vauhtia joskus lähes 30 vuotta sitten. Pyörän uusi omistaja on hurjan ylpeä ajokistaan: "Mun ihana pyölä!" Ja mikä tärkeintä pyörässä on pieni kippilava.