Kurkistus sanavarastoon

Lapsen jatkuvasti kehittyvä kieli avaa ihan uutta maailmaa ja helpottaa päivittäisiä perustoimitoja huomattavasti. Ymmärrys kehittyy koko ajan puolin ja toisin. Meidän poikasen kuulo on tosin usein aika valikoiva (kuten isällään) ja yleensä vain kivat tai sopivat asiat huomioidaan ja muuten ollaan kuin ei kuultaisi mitään.

Kysymyksiä, joilla Leon huomion saa takuuvarmasti heti on mm. ”luetaanko kirja?”, jolloin Leo kipittää omaan huoneeseen nojatuolin luo, katsoo ja osoittaa ylös hyllylle, missä kirjat ovat. Samoin "mennäänkö pesulle?" tai "mennäänkö potalle?" -kysymyksiin reagoidaan suuntaamalla saman tien kodinhoitohuoneeseen. Toisinaan, mutta ei joka kerta pyyntöjä ”tule tänne” tai ”anna se äidille” sekä kieltoa "ei!" kuunnellaan ja totellaan. Tämä on kuitenkin ihan Leon fiiliksestä kiinni. Jos ei huvita niin sitten ei huvita.

Leon oma sanavarasto on kehittynyt hieman verkkaisesti, mutta mitäpä kiirettä tässä. Puhetta ja pulinaa tulee kyllä paljon, sanoista ja tarkoituksesta ei ihan aina meinaa saada selvää. Joka päivä saan kuitenkin huomata monta uutta asiaa, jotka Leo ymmärtää omasta puheestani. Hämmästyttävän vähäisillä toistoilla jokin sana jää pojan mieleen.

Moniin oppimiinsa sanoihin Leo lisää h-äänteen, niinpä äitikin on usein äittihhh. Kakka-sana aiheuttaa huvittavaa nenän nyrpistystä. Uusin opittu sana on kukka ja se tulee ihan oikeassa yhteydessä ja selvästi. Myös teletapeista kuultu litania "yksi - kaksi - kolme - neljä" on painettu korvan taa ja Leo koittaa toistaa näitä numeroita ja erityisesti sanaa kaksi (Leon kielellä "kakki"). Pätkäsanoja eli tavuja, joilla Leo tarkoittaa jotain tiettyä sanaa, on sitäkin enemmän: pa (pallo), pä (leipä), mai (maito), äi (isi :D), ka (makapaka) jne... Muitakin sanoja pojan sanavarastosta löytyy, mutta oikein selkeitä on vain muutamia.

Kyllä tälläkin sanamäärällä jo melko hyvin tulee ymmärretyksi ja uusia opitaan koko ajan lisää. Kohta saa alkaa varomaan omia sanojaan, ettei poika toista ihan kaikkea ;)