Nukkuuko muiden lapset sängyssään oikein päin peiton alla, pupu suloisesti kainalossa ja pää tyynyllä noin niinkun normityylillä? Ei vaan meillä. Ehei... En kyllä tiedä kehen tuo poika on tuossa unissaan pyöriskelyssä tullut, mutta meillä lienee enemmän sääntö kun poikeus, että poika myllää koko sängyn ihan myttyrälle yön aikana. Hyörii, pyörii, kierii ja liikkuu unissaan mahdottoman paljon.
Peitto on aina pois päältä eikä pää koskaan tyynyllä, jalat taas sitten sitäkin useammin :D Eipä tuo sinällään mitään haittaa koska uni maistuu, mutta itsestä tuntuu kamalalta kun toiselta on aina peitto hukassa. Niinpä käynkin aina peittelemässä pojan uudestaan ennen kuin menen itse nukkumaan. Ettei vaan pienelle tulisi kylmä.
Voi vaan ihmetellä, miten hassusti sitä pieni ihminen voikaan nukkua. Leo nukkuu usein mahallaan polvet koukussa, pylly pystyssä ja kädet vartaloa pitkin kuin mäkihyppääjällä ikään tai sitten kummallisessa epäluonnollisessa asennossa puoliselällään vinottain/mutkalla/mytyssä tai väärin päin ja löytyy aamulla lopulta poikittain sängystä heiluttelemasta jalkojaan iloisesti pinnojen välistä. Enää poika ei itke heti herättyään, kuten tapana oli vielä vähän aikaa sitten, vaan höpisee iloisesti omia juttujaan odottaen koska joku hakisi pois sängystä.
Yöt sujuvat siis unien puolesta hienosti. Vaikuttaa siltä, että nukkumatti on vihdoin löytänyt oikean annostuksen unihiekkaa, koska nyt on menty melkein kuukausi lähes täysillä 12 tunnin yhtämittaisilla yöunilla. Mutta mietityttää vaan, että koska tuota lasta voi ajatellakaan siirtää pois pinnasängystä sellaiseen matalampireunaiseen malliin, jos tuo yöpyöriminen on noin mahdotonta. En taida uskaltaa kokeilla vielä vähään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti