tiistai 16. huhtikuuta 2013

Ihme ja kumma

 
Viimeinen kuukausi Luukaksen kanssa on tuonut mukavia yllätyksiä. Poika on nyt 7kk ja tällä hetkellä tuntuu, että masuvaivat on vihdoin (kop, kop) voitettu ja kaikki muutenkin oikein hyvin. Poika on pikkuinen aurinko, ainakin enimmäkseen :) (Kuvissa Luukaksen yllä muuten Tuttan ihanan söpsis leijonabody)

Juuri ennen kolmen viikon takaista influenssasairastelua kävimme pojan kanssa lastenlääkärillä pitkään kestäneiden masuvaivojen vuoksi. Hetkeksihän ne jo tuntuivat helpottaneen, mutta sitten taas kitinä ja valvominen alkoi uudelleen. Oireiden perusteella Luukas sai kuin saikin vahvan maitoallergiaepäilyn ja siirryimme kokeilemaan pojalle apteekista saatavaa Nutrilon Pepti -korviketta. Viikon verran korviketta saaneena Luukaksen yöt muuttuivat totaalisesti ja siis parempaan suuntaan. Poikanen nukkui vihdoin ensimmäisen täyden yönsä heräämättä! Tosin poika oli tuolla viikolla kipeä, joten unta riitti senkin vuoksi, mutta kaikkea en laittaisi sairastelun piikkiin.

 
 
Seuraavalla viikolla oli taas käynti lääkärillä, jossa aloitettiin maitoaltistus, eli ryhdyttiin kokeilemaan tavallista korviketta, jotta voidaan todeta allergiaoireiden alkaminen. Vaan mitäs kummaa sitten tapahtuikaan... oireet evät alkaneetkaan! Nyt poika on juonut normi nannia kaksi viikkoa ja nukkuu edelleen mainiosti. En ymmärrä mistä muutos on johtunut, influenssasta, korvikekokeilusta vai kiinteiden lisäämisestä, mutta tosi tyytyväinen täytyy tähän nykytilanteeseen olla. Imetys alkaa olla vähitellen taakse jäänyttä elämää, vaikka sitä ihan hyvin olisin voinut jatkaakin. Vähän haikeaa... Pieni mies ei malta keskittyä, vaan tykkää enimmäkseen testailla pikku hampaitaan. Auts.

  
Mitä siitä jos välillä on pilvistä, meiltä löytyy ihan oma aurinko :)
 
Toiveikkaana parempien yöunien pysyvyydestä siirrettiin Luukas kohta ensimmäisten hyvien öiden jälkeen omaan huoneeseen nukkumaan ja siellä poika on nukkunut mainiosti siitä asti. Ehkä kerran pari yössä tarvitaan tutin laittamista, mutta parhaassa tapauksessa vauveli nukkuu sikeästi koko yön heräämättä. Aamulla sängystään huikkii pieni poika iloisesti kiljahdellen ja jokellellen.
 
Liikkumisrintamallakin on tapahtunut jotain uutta. Luukas on opinut mönkimään tai oikeastaan vasta ponkimaan jaloillaan ja saa ne välillä mahan alle niin että peppu on pystyssä. Tällä tavoin on edetty jo vähän eteenpäinkin, kuin pikkuinen mato :) Käsillä sen sijaan tehdään vaan hienoja uimaliikkeitä, poika ei osaa niitä vielä käyttää liikkumisen apuna.

 

Täytyy nauttia tästä ihanan seesteisestä vaiheesta kaikin siemauksin. Nyt kun omatkin yöt saa nukkua kunnolla, niin tuntuu, että  jaksaa päivisinkin ihan eri lailla. Ja mitä valoisammaksi päivät käyvät, niin sen mukavampaa. Innolla jo odotellaan sitä kunnon lämmintä kevättä.

4 kommenttia:

  1. Kylläpä on pikku mies taas kasvanu! Ja niin on äitinsä näköinen sekä kummitädin että sedän mielestä. :) Pitäiskin tulla teitä pian taas kattomaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkumies kasvaa niin vauhdilla, että on pitänyt uusia melkein koko pojan vaatevarastokin. Mitäs oon vielä aikanaan myynyt suuren osan Leon tuon iän vaatteista. Vai on näköinen... luonne ainakin täsmää ;) Olis kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...