Viime viikonloppua vietettiin Naantalissa koko perheen voimin. Lähdettiin lauantaina ja palattiin kotiin maanantaina. Pitkähkö automatka sujui Leon kanssa yllättävän hienosti. Poika viihtyi maisemia katsellen ja pienet pysähdykset matkan varrella auttoivat jaksamaan hyvin perille asti. Tälläisessä söpössä kahvilassa pidettiin tankkaushetki menomatkalla
Mustikkapiirakan ja vaniljakastikkeen sijasta tarjottimelle eksyi tuoreita munkkirinkeleitä ja limsaa
Leokin sai maistaa limsaa, joka oli ilmeestä päätellen melko väkevää :)
Reissulla yövyttiin Naantali Spa Residencessä ihanassa huoneistossa, jossa oli parvekkeelta upea merinäkymä.
Näkymä parvekkeelta varsinaisen hotellin suuntaan
Samalta parvekkeelta saatiin ihailla myös auringonlaskua
Läheisen kävelyreitin varralta löytyi ihana uimapaikka
Kylpylästä Leo tykkäsi erityisesti, polski ja roiski ihan innoissaan. Lämpimässä altaassa muljuttiin hyvä tovi poreissa ja isoissa altaissa "uitiin". Kova höpöttelijäkin tuo poika on, jokaiselle joka vähänkään soi pojalle huomiota, sai osakseen kunnon virnistyksiä ja Leon omaa höpöhöpöpuhetta. Oikeita sanojakin on kertynyt nyt kesän aikana huima määrä. Kaiken kuulemansa poika toistaa kuin papukaija ja muistaa sanoa päijää (päivää) ja tiitus (kiitos) ihan oikeissa tilanteissa.
Säät suosivat meidän minilomaa, ja melkein tuli liiankin kuuma, kun sunnuntaina piipahdettiin täällä:
Paikka oli ihan kiva, mutta todettiin että ei vielä Leolle sopiva, koska joka paikkaan olisi pitänyt päästä IHAN ITTE, eikä poika olisi halunnut pitää edes kädestä... huh... hiki tuli pojan perässä juostessa ja siihen päälle vielä 30 asteen helle. Muumimaailmaan tutustutaan paremmin ehkä parin vuoden päästä.
Kaiken kaikkiaan mukava loma. Hotellin aamupalaa täytyy vielä kehua, se oli ihan huikea. Seuraavan kerran ruokaa tuli mietittyä vasta iltasella, jolloin lähdettiin kiertelemään vanhaa kaupunkia ja ihanan idyllistä merenrantaa. Iltapalaa nautittiin Naantalin Wanhalla Kaivohuoneella.
Hyvin saatiin rentouduttua, vaikka Leossa on kyllä yhä enenevässä määrin kova vahtiminen. Menohalut on pojalla suuret, eikä kolhulta voida välttyä kun järki ei vielä ihan kulje käsi kädessä menevien pikku jalkojen kanssa. Poika juoksisi suinpäin ihan minne mieli tekee, eikä haittaa vaikka äitiä ja isää ei näköpiirissä olisikaan. Varsinainen Eemeli meillä, mutta kiva huomata että reissailu sujuu pienenkin kanssa vallan mainiosti.
