Talviunilta heräilyä

Pitäis varmaan saada naputeltua vähän tekstiä tämänkin vuoden puolelle. Elämä tuntuu nyt vaan jotenkin niin tasaiselta, etten ole keksinyt mitään eritystä kirjoitettavaa. Vaan tarviiko sitä aina mitään asiaa ollakaan...

Uutta vuotta on helppo katsoa eteenpäin toiveikkaana, pää täynnä sunnitelmia ja haaveita. On ihanaa kun voi tavallaan aloittaa alusta ja edessä on tyhjä puhdas vuosi. Jostain syystä kuvittelen vuoden kellotauluna, jossa tammikuu on ylhäällä ja vuosi kulkee vastapäivään. Helmikuu on kello 23.00 kohdalla, maaliskuu 22.00 jne... tajusikohan kukaan ;) En tiedä miksi ajattelen monet abstraktit asiat tuolleen kuvitteellisesti. Tekeekö muut niin? No niin taisin vähän harhautua taas...

Tätä vuotta on aloitettu keveämmällä tyylillä, koska tämä mamma haluaa virkistyä, jaksaa paremmin ja sutjakoitua. Uudistua oikein kunnolla. Motivaatio on nyt ainakin kohdillaan. Työnhaku on taas saanut uutta tuulta alleen eli senkin suhteen on kova into päällä ja hakemuksia vetämässä. Eiköhän tämä vuosi suo senkin suhteen jotain uutta, toivon mukaan. Kesälle on suunnitelmissa jokin lomareissu, jos vaikka päästäis miehen kanssa minilomalle ihan kahdestaan vaikkapa Wieniin tai Budapestiin. Ja sitten vielä nuo omat kolmekymppisetkin painaa päälle uhkaavasti tämän vuoden kuluessa, vaan enpä ole kokenut vielä kovin kauheaa ikäkriisiä, vaikka kolmekymmentä tuntuu paljolta. En mä kyllä tunne itseeni niin vanhaksi! :D

Mitään uutta ja kovin ihmeellistä ei meidän arkeen tällä hetkellä kuulu. Leo on oppinut joitain uusia juttuja, kuten taputtamaan, etsimään oman napansa, osoittamaan missä on nenä ja suu sekä laskeutumaan alas sohvalta tai sängyltä peruuttamalla. Kävelykin onnistuu melkein, mutta kaipaa sitä viimeistä lähtösysäystä, että poika uskaltaisi ottaa useamman kuin kolme-neljä askelta ja pitämään tasapainonsa. Hitaasti ja varovaisesti tuntuu poika tuossa kävelyssä etenevän, mutta parempi ehkä näin. Leluilla leikitään jo kovasti, vaikka juuri nyt suosiossa on heitän-kaiken-minkä-käsiini-saan-leikki. Ei niin kiva leikki äitistä ainakaan. Mutta ihan kunnon leikeistä kippojen ja purkkien pinoaminen ja täyttäminen on Leosta kivaa, pikkuautoilla huristellaan vauhdikkaasti lattialla ja legojen kasaamiseenkin on kova yritys, mutta taitoa ei vielä. Turhautumista sitten sitäkin enemmän, kun palikat ei tottele pienen miehen mieltä. On se kovaa :D