torstai 31. joulukuuta 2009


Poikanen toivottaa kaikille bloginsa lukijoille oikein riemukasta Uutta Vuotta 2010!


keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Poikanen sairastaa :(

Joulun jälkeinen elämä on alkanut vähemmän terveissä merkeissä, ollaan koko perhe kipeinä. Mulla alkoi jo viikonloppuna vetämätön ja kurja olo, flunssahan se sieltä tulla tupsahti ja tarttui Leoon myös. Tosin vielä pojalla ei muita oireita ole kuin itkuisuutta ja kitinää sekä kuumetta, joka eilen kohosi korkeimmillaan 39,5. Ressukka ei koskaan ole ollut yhtä kipeä kuin eilen, ei jaksanut juuri mitään tehdä, sylissä oli vaan hyvä olla. Kuumelääkkellä sain tilapäisesti laskettua pahinta kuumetta ja pahaa oloa, jolloin pikkuinen jaksoi hieman leikkiä lattialla paikallaan. Siis PAIKALLAAN! Eihän tuo muuten pysy koskaan paikallaan. Yö olikin sitten aika rikkonainen ja itkuinen. Tänään ei Leolla ole enää onneksi kuumetta, mutta tavallista kitisevämpi tuo on, pienemmästäkin loukkaantuu tai suuttuu eikä suostu juomaan oikein mitään. Toivottavasti pian parannutaan...

Sairastelusta huolimatta Leo on harjoitellut -TADAA- kävelyä! Harjoittelu alkoi jo toissapäivänä yhdellä varovaisella askeleella ja eilen askeleita otettiin jo kolme. Siis pieniä haparoivia askeleita ilman tukea! Mutta siitä se lähtee kohta kiitämään, mun pieni. Hurjaa :)

Oma joulu

 

 

Joulu se hurahti ohi kovin nopeasti, mutta ehdittiin siitä toki nauttia täysin siemauksin. Hassua vaan miten aattoaamu lapsena tuntui ikuisuuden pituiselta, mutta nyt vuosi vuodelta kiiruhtaa niin nopsaan, ettei melkein mukaan ehdi. Meille hankittiin tänäkin jouluna oikea kuusi, vaikka jännitettiinkin innostuuko Leo kiskomaan kuusenkoristeet tai koko kuusen kumoon. Aika nätisti kuusi on saanut olla rauhassa, eikä siihen kovin paljoa koristeita houkuttimeksi sitten tullutkaan. Leokin halusi koristella kuusta ja söpösti asetteli koristeita kuusen oksien päälle :)





Tänä vuonna aatto vietettiin ensimmäistä kertaa omassa kodissa ilman perinteistä sukulointisukkulointia. Jotenkin paljon helpompaa juhlia ihan vaan kotona tuollaisen joka paikkaan ehtivän yksivuotiaan kanssa. Aattoiltana omat vanhempani tulivat meille syömään jouluruoan ja vietettiin aattoiltaa yhdessä mukavan rauhallisissa merkeissä.



 

 

Leo touhusi innokkaana koko päivän, vaikka ei varmaan vielä ymmärtänytkään mistä tässä kaikessa oikein oli kyse. Lahjat oli kivoja, erityisesti nauhat ja pakettikortit, pukki oli ihan ok, vaikka pukin sylissä ei huvittanutkaan istua, jouluruoka maistui, mutta tonttulakki oli erittäin punainen vaate Leolle :) Oli työn ja tuskan takana ikuistaa muutama valokuva pojusta tonttulakki päässä.





Lahjoja Leo sai taas ihan valtavan paljon, vaikka miehen kanssa oltiin jätetty lahjaostokset tarkoituksella minimiin kun tiedettiin että poika saa lahjoja vielä tädeiltä, isovanhemmilta ja enolta. Ja kivoja lahjoja tulikin, iskä ja äiti on ainakin innoissaan niillä leikkineet :D
Nyt aletaan odotella sitten sitä uutta vuotta ja sen mukanaan tuomia, toivottavasti iloisia, yllätyksiä.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Paras hetki...

Tepustelu ja kiire on päättynyt. On tullut aika vain olla ja nauttia ahkeroimisen tuloksista. Puhdas ja jouluinen koti, ihanat joulutuoksut, herkulliset jouluruoat ja onnellinen olo.



Ihanaa Joulua Jokaiselle!

maanantai 21. joulukuuta 2009

Joulurauhaa?

Koin taas aamulla hyvän muistutuksen siitä, miksi niin kovasti haluan muuttaa tästä taloyhtiöstä omaan kotiin ja rauhaan. Muut asukkaat kun ovat lähestulkoon kaikki eläkeikäisiä, ei lapsiperheelle heru paljoa sympatiaa. Tai sitten nuo naapurit eivät vaan tajua miksi on lievästi sanottuna ärsyttävää, että vajaan sentin lumikerrosta kolataan pihamaalla kovalla kolinalla ja jyskeellä aamulla puoliseitsemältä. Kolaamista säestää vielä muille aamuvirkuille naapureille suureen ääneen esitetyt aamu-tervehdykset. Aaaaargh! Huonosti nukutun yön jälkeen tälläinen herätys on varsin epämieluisa, meluisa kylläkin. Ja heräsihän siihen sitten Leokin lopulta :(

Joo onhan se kiva, että pihamaa kolataan silloin kun lunta on kunnolla ja se kolaaminen on tarpeellista. Huvittavinta, että piha siivotaan aina kaikkien muiden asuntojen kohdalta paitsi meidän...  Autokatoksenkin edusta kolataan todella tarkaan kiertäen meidän auton kohta, joka siis on autokatoksen keskellä. Pientä mielenosoitusta meitä kohtaan kenties? En nyt tietenkään odota että meidän pihaa kukaan muu käy siivoamassa, mutta tuo on jotenkin niin läpinäkyvää, että muiden pihat kyllä, muttei meidän. Itse kyllä siivoan kaikkien asuntojen edustat jos joskus ehdin kolan varteen ennen noita naapureita. Mutta se ei tapahdu todellakaan aamuvarhain! Eikä yleensä siinä vaiheessa, kun ehditään Leon kanssa pihalle ole enää mitään muuta siivottavaa. Tokaisihan yksi ukko viime talvena miehellekin, että vois se sun akkakin joskus pihan kolata kun kerran on aina vaan kotona! Niin no olin äitiyslomalla pienen vauvani kanssa ja kiinni vähän muissa hommissa. Ei noilla aina oikein äly välähdä.

Sainpas purettua pahimman ärsytyksen. Puuh!

lauantai 19. joulukuuta 2009

Pulkkailua ja punaposkia




Saatiin tuttavilta heidän lapsiltaan tarpeettomaksi jäänyt vauvapulkka ja tänään Leo pääsi sitä testaamaan ensimmäistä kertaa. Tosin pulkka tuntui jo hieman pieneltä Leolle, kun lampaantaljapehmusteen viedessä tilaa pojan jalat tulivat pulkasta ulos. Mutta ulkoilu kauniissa säässä lumisateen keskellä oli kivaa vaihtelua sekä pojasta että äidistä paukkupakkasten aikana sisällä vietetyn ajanjakson jälkeen. Saatiin oikein kunnon omppuposket pakkassäässä. Jouluidylliä parhaimmillaan :) 

Leon kanssa on hauskaa puuhata kaikenlaista, mitä isommaksi hän tulee. Ymmärretään yhä paremmin toisiamme joka päivä :) Poika on alkanut myös pälpättää yhä enemmän omia juttujaan, vaikka kunnon sanoja, ainakaan sellaisia, joita äiti ymmärtäisi, ei ole vielä kuulunut. Paitsi yksi! Ja tästäkään en vielä hetki sitten ollut varma kuvittelenko vain vai tarkoittaako sana sitä mitä luulen. Useamman viikon Leo on sanonut "ätä". Ja tänään kun tulin kaupasta kotiin, konttasi Leo innoissaan äitiä vastaan ovelle ja huikkasi "äitä!" :D Ihanaa ja suloista. Monen ihmisen, asian tai esineen Leo jo tunnistaakin nimeltä. Myös paiputuksen Leo oppi tässä vähän aikaa sitten. Parhaiten hän heiluttaa omalle peilikuvalleen ja joskus satunnaisesti ihan kelle tahansa, oli tyyppi sitten tulossa tai menossa :D

Päivät on kuluneet taas nopsaan kohti joulua. Joka aamu Leon kanssa avataan Kaisa Rekisen söpö metsämaisema-joulukalenteri ja joka kerta kun luukku avataan, hihkuu poika innoissaan kun luukusta kurkkaa joskus pöllö, karhuherra tai toisinaan tonttupipoinen pupujussi. Ihana kalenteri tuollainen perinteinen.

Melkein kaikki jouluvalmistelutkin alkaa olla tehtynä, mikä on aika harvinaista kun olen toisinaan tämmöinen viimehetken ihminen. Joululahjat on olleet hankittuna jo hyvän aikaa ja jotain on tehty itsekin. Koti on koristeltu ja pää tursuaa jopa liikaa kaikista ihanista joulusisustusideoista, mitä haluaisin toteuttaa. Kunnon joulusiivon teen aina perinteisesti vasta aatonaattona samalla kun kinkku paistuu uunissa ja kuuntelen joululauluja. Odottaminen, se jännittävä tunnelma ja joulun valmistelu onkin joulussa se paras juttu sekä perinteiden siirtäminen omalle pikkuiselle.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Piparkakkutalo

Tupa edestä...

Tuli väsättyä tänään Leon kanssa karkkipiparisatutupa :) Kaavat ja koristeluideat ovat omasta päästä. Kuuman sokerin kanssa onnistun yleensä sähläämään, mutta tällä kertaa säästyttiin palovammoilta. Kiva projekti ja tulos varsin onnistunut, noin niinkun elämäni toiseksi piparkakkutaloksi.


...ja tupa takaa

Talon valmistukseen kului:

Myllyn paras piparkakkutaikinalevyjä (1 pkt ja kaikki tuli käytettyä)
Sulatettua sokeria talon osien kiinnitykseen. Tässä työssä isona apuna oli silikonilasta.

Koristeluun:
Marianne-rakeita
Ranskanpastilleja
Karkkikeppi
Hopeisia helminonparelleja
Piparin muotoisia nonparelleja
Tomusokeria ”lumisateena” siivilän läpi
sekä
Sokerikuorrutus, joka valmistui seuraavista aineista:
1 munan valkuainen
3 dl (reilu) tomusokeria
5-6 tippaa sitruunamehua

parhaiten kuorrutekoristelut saa tehtyä kun sokerimassan laittaa minigrip-pussiin (0,5l) ja leikkaa pussin kulmaan vain ihan pienen reiän.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Ei hyvää yötä

Viime yö oli jostain syvältä... Leo valvotti yhtäsoittoa aamu kolmesta viiteen. Kaksi tuntia! Ei käy mun ymmärrykseen, miten toinen voi kukkua ihan pirteänä keskellä yötä. Uudelleen nukuttaminen käy todella työstä ja väsyneenä se on mitä ikävintä puuhaa.

Lapsi huutaa. Äiti herää kesken makoisten unien ja raahautuu makuuhuoneesta vastapäiseen lastenhuoneeseen ja miettii mielessään onko ensinkään mitään järkeä pitää pojan sänkyä noin kaukana... Peittelen lapsen sänkyyn ja laitan tutin suuhun, mistä seuraa välitön ylös kömpiminen ja huutoa kun yritän hipsiä pois huoneesta.

Kapaloin pojan ja taputtelen rauhoittavasti. Kapalosta pyristelyä ja huutoa. Käännän pojan massulleen. Huutoa. Otan syliin, johon poika pitkän heijauksen jälkeen nukahtaa. Hyssytän ja keinutan parikymmentä minuuttia ja yritän siirtää lapsen sänkyyn varo-varo-vaisesti. Poika herää saman tien kun laitan häntä sänkyyn. Alkaa hilluminen ja möyrintä ympäri sänkyä. Nousee ylös, istuu, pyörii, hihkuu ja kiljuu.

Äiti antaa periksi ja luovuttaa, ei jaksa enää koittaa saada toista rauhoittumaan saati nukkumaan... Jostain muistuu mieleen tv:stä tullut kauhukakaraohjelma, jonka nukutusrituaalina oli istua vain hiljaa huoneessa ja antaa lapsen nukahtaa tuntien olonsa turvalliseksi, kun joku on läsnä. Istun pojan sängyn päätyyn rahille ja annan tyypin hihkua ja pyöriä miten huvittaa.

Pari kertaa poika käy tarkistamassa ja kokeilee pinnojen välistä, onko äiti siinä. Sitten tapahtuu ihme ja poika asettuu ihan oma-aloitteisesti makuulle, hakee hetken hyvää asentoa ja alkaa tuhisten nukkumaan! Tadaa! Unta sitten riittääkin ihan aamukymmeneen, että sikäli ollaan taas voiton puolella ja elävien kirjoissa.

Mitä tästä opimme? Nukuttaminen ei näköjään hyödytä mitään.

Aamulla bongasin poitsun suusta uuden ylähampaan. Olisko se yöllinen sitten sitä? Tyyppi tehtailee nyt hampaita ihan urakalla. Koitan ottaa tuon valvoskelun yhtenä vaiheena, joka toivottavasti ei jää päälle. Ei kovin usein näin pitkiä unettomia jaksoja tuleviin öihin, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...