maanantai 28. kesäkuuta 2010

Yksin kotona. Ihanaa!

Toiset on toipuneet juhannuksesta, toiset ei... Itse vietän parhaillaan saikkua, kun se juhannukseksi iskenyt flunssa sen kun jatkuu ja jatkuu. Lääkärikäynti varmisti ärhäkän poskiontelontulehduksen, minkä vuoksi olo on niin hatara. Mutta mikä siinä on, ettei vaan jaksaisi olla aloillaan, kun pitäisi levätä? Outoa olla ihan yksin kotona. Kodin hiljaisuudessa on jotain niin rentouttavaa itsessään, että oon täällä haahuillut ympäri kämppää, vähän siivoillut tuolla ja järjestellyt täällä, kun siihen ei muuten ole näin hyvää mahdollisuutta. Ehkä seuraavaksi pitäisi mennä lepäämään? Jos maltan...


Juhannuksena tehtiin pikavisiitti siskon mökille, jonne on tehty massiivista maanmuokkausta. Mökille on tehty ihana hiekkaranta ja muutenkin koko paikka on kaunis kuin postikortti. Puolikuntoisena vilkkaan lapsen kanssa reissu oli kuitenkin turhan väsyttävä. Leohan olisi koko ajan vaan mennyt pää kolmantena jalkana vaikka suoraan järveen. Ei mitään varoituskelloja vielä tuolla pojalla.


Pillimehu sai välillä Leonkin pitämään paussia :)

Viikon päästä miehellä alkaa kesäloma ja saavat Leon kanssa nauttia kaksistaan poikien kesästä. Itseä vähän kirpaisee se, etten pääse viettämään murujen kanssa lomaa, mutta sille nyt ei mahda mitään.

Nykyinen työ kestää elokuun loppuun ja sitten alkaa ihan uusi työ! Sain nimittäin sen paikan, johon olin pari postausta sitten menossa haastatteluun! Jiihaa! :) Vakipaikka ja uusi työ, josta saa tehdä itsensä näköisen. Odotan innolla ja jännityksellä syksyä. Niin ne asiat vaan järjestyy, vaikka välillä olin lähes luovuttaa noiden töiden löytymisen suhteen. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna asiat ovat sujuneet juuri niin kuin pitikin. Ei välttämättä juuri niin kuin olin suunnitellut, mutta lopputulos olikin näin parempi, kuin mitä olisin itse osannut kuvitellakaan. Onneksi elämää ei pystykään tarkkaan suunnittelemaan, yllätyksellisyys tekee siitä paljon mielenkiintoisempaa. 

Kesäistä viikkoa kaikille!

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Copenhagen ♥


Juhannus ja sitkeä flunssa antavat nyt mahdollisuuden rauhoittua hetkeksi, joten koitan väkertää juttua hieman meidän Kööpenhaminan reissusta, joka oli varsin onnistunut lyhykäisyydestään huolimatta. Olin tulossa flunssaan jo ennen reissua, mutta sain pidettyä itseni kasassa, jotta reissu saatiin toteutettua. Kyllä sitä oli odotettukin!



Köpikseen lähdettiin viime viikon keskiviikkona ja kotiin palattiin perjantaina. Oli luksusta lähteä reissuun ihan kahdestaan miehen kanssa ja kyllä siinä lyhyessäkin ajassa vaan ehti rentoutua kummasti. Sen valtavan vastuun minkä lapsestaan kantaa, huomaa vasta sitten kun voi vähän hellittää. Leo oli turvallisessa ja tutussa ympäristössä tuon ajan hoidossa, joten mulla ei ollut mikään ahdistus tai hätä pojan puolesta, eikä ihme kyllä mikään kamala ikäväkään. Älkää ymmärtäkö väärin, tarkoitan siis sellaista ikävää, että en olisi voinut nauttia matkasta, tottakai poikaa aina välillä kaipasi ja mietti miten sillä menee. Mutta tuosta vastuusta kun sai hetkeksi irrottautua, se oli ihan hassu kokemus. Kovin huoletonta ja vapaata oli kulkeminen ja oleminen. Ihan kuin olisi ollut teini jälleen :) En enää meinannut muistaakaan miltä se tuntuu, kun tarvii huolehtia vaan itsestään, eikä tarvi miettiä aikatauluja.



Köpis oli kaunis kaupunki, hienoja vanhoja taloja, ystävällisiä ihmisiä, paljon nähtävää. Ja voi sitä polkupyörien määrää! :D Puolet kaupungista tuntui kulkevan kaikkialle pyörällä. Meidän ensisijainen käytikohde oli tietysti kuuluisa tivoli, jossa oli mukava vain oleilla ja ihastella hienoja istutuksia sekä viettää aikaa viihtyisien ravintoloiden ja pikku putiikkien seassa. Nähtiinpä itse kunigatarkin siellä ensimmäisenä iltana.



Toisena päivänä kuljettiin pitkän pitkää kävelykatu Strøgetia ja sen sivukatuja ihmetellen putiikkien määrää. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, ilmassa tuoksuivat katujen varrella sijaitsevien leipomoiden herkut. Itse etsin ensisijaisesti sisustusliikkeitä ja petyin kun kävelykadun varrella olikin enimmäkseen vaatekauppoja. Olisi pitänyt olla viisaampi ja ottaa etukäteen selvää missä kaikki ihanat sisustustaivaat sijaitsevat, mutta löysin sentään jotain kivaa ainakin Leolle, nimittäin nämä


...tästä suloisesta pikkuliikkeestä

Voin suositella kaupunkia, siellä olisi viihtynyt pidempäänkin, sillä moni kiinnostava paikka piti jättää katsastamatta ajanpuutteen vuoksi. Ehkä palaamme tuonne joskus toiste Leon kera, kunhan poju on hieman vanhempi.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Mitä meille kuuluu?

Ei voi mitään. Aika ei tahdo riittää blogin päivittämiseen, vaikka paljon olisi asiaakin. Tai no, onko mulla juurikaan mitään oikeaa asiaa, mutta tätä omaa höpinää ainakin. Päivät kulkevat nykyään tarkasti ennalta koodattua rataa: aamuherätys  -  poika hoitoon - töihin - töistä kotiin - kauppaan - kotitöitä - leikkimistä - nukkumaan. Arvokasta ilta-aikaa ei malta käyttää koneen ääressä kököttämiseen. Mutta kyllä pitää aina välillä muistaa tulla tännekin jotain kertoilemaan.

Hoidon aloitus on Leolla sujunut ihan mahtavan hienosti, vaikka pelkäsinkin hienon alun jälkeen jotain takapakkia. No, sellaista ei ole tullut. Leo menee iloisena hoitoon ja saman iloisen vesselin saamme iltapäivällä hoidosta hakea. Täytyy olla todella tyytyväinen, että kaikki on sujunut ilman ongelmia. Mitä nyt poikasen nenä vuotaa normaalia useammin, mutta siinäpä ne harmillisimmat hoidon aloittamisen sivuoireet olivatkin. Hoitaja on mukava ja hoitokaverina Leolla on veljekset, joista toinen on saman ikäinen kuin Leo. Uusia sanoja on pojalla tullut kovasti hoidon aloittamisen jälkeen, joista äiti ei juuri nyt muista muuta kuin sen kauan kaivatun sanan: isi :)

Tällä viikolla me suunnataan miehen kanssa ihan kaksin Kööpenhaminaan pienelle lomalle. Miesparka ei taida tietää mitä tuo käsite loma tässä tapauksessa tarkoittaa. Shoppailua, shoppailua, shoppailua... :D  Kyllä tulee tarpeeseen tämän hulinan keskelle. Muutenkin on ollut melkoista vuoristorataa tämä elämä viimeaikoina, että aina ei ole tiennyt onko tunnelin päässä valoa vai tuliko elämään hetkeksi sähkökatkos. Noh, enpä täällä blogimaailmassa ala huoliani erittelemään, muuten kuin että tällä erää tuo mielen tunneli näyttää onneksi ihan valaistulta. Täytyy pitää itsensä kiireisenä niin ei jouda murehtimaan, eikös.

Pitää laittaa kuvatunnelmia reissulta jahka kotiudumme!
Kivaa viikkoa!

Ai niin ja huomenna taas uuteen työhaastikseen, hih.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...