tiistai 20. lokakuuta 2009

Kuukautta vaille vuosi

Meidän "pikkuvauvalle" tuli tänään ikää 11 kk! Uskomatonta miten aika kiitää. Justiinhan Leo oli pikkuinen kapalotoukka, joka huusi ruokaa suu ammollaan ja nukkui päivät pitkät. Joka kuukausi ollaan saatu ihastella ja ylpeydellä seurata oman pojan uusia kehitysaskelia ja taitoja. Tuosta pikkuisesta on kuoriutunut varsinainen energiapakkaus, joka hassuttelee ja touhottaa minkä ehtii.

Pian alkaa olla vuosi siitä, kun vauvaa koitettiin saada syntymään ensimmäisten käynnistysyritysten avulla. Viime aikoina ajatukset on vaeltaneet noihin fiiliksiin. Olen lukenut vanhoja blogimerkintöjä, joissa vuosi sitten kovasti elättelin toivoa, että vauva syntyisi jopa hieman ennen laskettua aikaa. Hahaa, kuinka väärässä olinkaan. Poikanen oli ja pysyi massussa vielä useamman viikon lasketun ajan päälle. Miten jännittynyt sitä silloin olikaan, vaikka silti en varsinaisesti jännittänyt mitään. Olo oli erittäin odottavan innostunut. Kaikki nuo muistot on vielä hyvin selkeinä mielessä. Kiva muistella ja haikailla... sniisk.. vauva-aika alkaa olla auttamattomasti ohitse.

En osaa vielä kokemuksella sanoa, mutta olettaisin taaperoajan olevan ainakin yhtä mielenkiintoista ellei jopa hauskempaakin kuin nyt taakse jäävä vauva-aika. Jäämme innolla vastaanottamaan tätä uutta aikakautta :)

3 kommenttia:

  1. Heippa! Löysin juuri blogisi,olen itse rviikolla 15. Ihanasti blogi alkoi poikanne kuvalla ja ajattelin, että tätä blogia uskallan lukea, kun noin hyvä lopputulemakin on, hih!
    Itse olin viime viikolla ultrassa ja samat kokemukset kuin sinulla (varmaan nyt tuntuu kaukaiselta). Alkuun ''Hermanni'' liikkui vähän liikaakin, sitten hiljentyi ja käpertyi ultraajan/np-mittauksen kannalta epäedulliseen asentoon eikä tahtonut muuttaa mieltään millään. Päädyin hyppimään lattialla, mutta sitkeästi aina pyörähti samaan asentoon, naama meihin päin. Lopulta np-mitta otettiin vatsan päältä, siitä saatiin sivukuva. Minulla jäi kanssa vähän auki asioita ultrassa, hirveän vähän kertoi asioita. Kuten mainitsi jotain istukasta, mutta en tajunnut ja nyt en tiedä tarkoittiko, että on hyvä vai huono istukan asento. Np-mitta oli 1.2, joten ok. Sitten mua jäi vaivaamaan, että oliko se nyt normaalia, että Hermanni hiljentyi löllimään ja jossain vaiheessa sanoinkin, että lyö sillä sydän sentään, vaikka ei liiku. Pelkäsin jo, että onko tuo OK ja ultratäti ei oikein kommentoinut. Lopputulema, että kaikki OK, muttä etenkin jälkikäteen heräsi kysymyksiä..Nyt mä pääsen kohta asiaan..eli oli kiva lukea, että sullakin asukki oli paikoillaan tiukasti ultrassa ja silti kaikki OK. Mulla ollut taaas muutaman päivän ajan vatsa-juilimista ja jännitän ensi viikon neuvolaa, että kuuluuhan ne sydänäänet....
    hyviä jatkoja teille, jatkan lueskelua!
    T:Sofia

    VastaaPoista
  2. Kiva, että löysit tämä blogin :)

    Kieltämättä oma raskausaika tuntuu nyt hieman kaukaiselta, mutta muistan kyllä hyvin sen hämmennyksen, epätietoisuuden ja monen monet kysymykset, joita nuo ultrakerrat itsessäni herättivät.

    Leohan oli rauhallinen masuvauva, eikä mellastanut koskaan kovin paljoa ja silti kaikki oli hienosti ja syntyi ihan terve ja nyttemmin varsin touhukkaaksi osoittautunut poika. Kai se raskauden aikainen vauvan rauhallinen liikehdintä ennusti tulevaa, sillä vaikka Leo on kova menemään, leikkii ja puuhailee kovasti, on hänellä silti se rauhallinen puolensa. Ja nukkumisten kanssa meillä on ollut sikäli onnea, että poika on aina nukkunut kohtalaisen hyvin hampaiden tekoaikaa lukuunottamatta.

    Jospa teillekin on tulossa vähän rauhallisempi ja hyväuninen vauva :) Älä huoli turhia, vaan nauti raskaudestasi. Onnellista odotusta sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia kommentista. Kuuluihan ne sydänäänet, oikein tomerasti ja hyvässä rytmissä. Jos lapsi tulee isäänsä niin sillä tosiaan on rauhallinen ja hyväuninen puolensa. Ja ainakin kun sydänääniä kuunneltiin niin neuvolatäti sanoi,että tuo oli liike ja tuo potku. Jtta kyllä se ''Hermanni'' siellä myös liikkuu. Huomatessaan hermostuneisuuteni, neuvolatäti antoi seuraavan ajan jo kahden viikon päähän normi kuukauden sijaan. Koska nyt mulla on huolenaiheena tämä ottamani sikarokote. Jännittää,ettei tee mitään pahaa vauvalle. Hyvä siis, että jo pian saan taas kuulla nuo maailman ihanimmat äänet.
    Kiva seurailla blogiasi näin kun itsellä raskaus etenee. Kerran erehdyin lukemaan blogia, jossa vauvalle kävi huonosti juuri minun viikoillani. Mies meinasi laittaa mut google-kieltoon, kun itkin sängyssä illalla kuinka toinen oli joutunut synnyttämään kuolleen vauvan...
    Parempi vältellä keskustelupalstoja pitäytyä vaikka tämmöisissä kivoissa blogeissa, heh.

    Mukavaa jatkoa teillekin!

    T:Sofia

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...