Minä itte!

Vaikka oikeita sanoja ei vielä olekaan, löytyy Leolla omaa tahtoa, jonka tajuaa sanomattakin. Kehen lie tullut pieni jääräpää, herra Itte ;) Jos poikaa kuinka koittaa houkuttaa tekemään jonkun asian helpoimman kautta ja yrittää auttaa, on tuloksena usein hermostuminen tyhmään äitiin joka ei tajua, että se homma tehdään tasan tarkkaan kuten pikkumies on itse viisaasti suunnitellut.

Kävelemisessä ei saa avustaa, vaan Leo tahtoo mennä ihan itte tukea vasten ja siitä eteenpäin. Jos yritän taluttaa käsistä, lyö poika heti kontilleen. Kirjaa luetaan itte, leluillakin leikitään vaan itte, äitin leikit on tylsiä, eikä ne kauaa kiinnosta. Mutta tärkein asia - nokkamukista juodaan ihan itte. Usein se muki menee suuhun nurinpäin, niin että juomaa sieltä tuskin paljoa tulee, mutta jestas mikä meteli, jos äiti yhtään yrittää kääntää mukia ympäri. Olen vihdoin lopettanut avustamisen tässä asiassa. Ehkä tuo jossain vaiheessa hoksaa miten päin homma parhaiten sujuu, näkyy oppineen monta muutakin asiaa ihan itte ja ilman apuja.

Kaiken uuden omatoimisuuden vastapainoksi on silti jotain, johon Leo haluaa äidin apua. Äiti on tarvittaessa mm. nostokurki, vinssi ja vaunujen hinaaja. Ihanin äskettäin opittu juttu, johon äiti kelpaa, on sanaton "ota syliin", kun poika ojentaa pienet kätensä, jotta äiti nostaisi pinnasängystä. Mun ihana ittepäinen poika :)