Poikasen elämää

Kodinhoitohuone

2012-02-13T11:45:00.000+02:00

Pieni katsaus meidän kodinhoitohuoneeseen, josta en ole tainnut vielä blogiin kuvia laittaakaan. Ihan perus valkoinen kokonaisuus, käytävämallinen, jonka molemmin puolin toimintoja. Aika perussettiä siis :)

Tähänkin tilaan olisi näin jälkikäteen mietittynä voinut panostaa huomattavasti enemmän suunnittelussa,

väreissä jne. mutta saahan ilmettä toki muuteltua vaikka uusilla tekstiileillä tai maalaamalla seinät.

Vallilan mandariinikappa tuo kaivattua väriä.

Mukavaa viikon alkua!

Se pikkuinen väsyttäjä

2012-02-12T15:09:00.004+02:00

Talviunilta on vihdoin herätty ja nokka suunnattu kohti kevättä. Blogille tuli päivitystaukoa vähän turhankin pitkästi kun voimat tuntuvat riittävän ainoastaan juuri ja juuri työn hoitamiseen ja ihan peruskotihommiin. Tää vauva vie mun voimat! :)

On tullut nukuttua paljon, välillä jopa töissä tuntuu että olis paikallaan ottaa pikku päikkärit. Arki-illat meneekin sitten toipuessa työstä ja torkkuessa sohvalla. Muuten tämä raskaus on sujunut hienosti, ei tietoa pahoinvoinnista tai muistakaan vaivoista, ainoastaan väsymys on totaalisen uuvuttavaa. Mutta toivottavasti tämä talvihorros alkaa vähitellen väistyä raskauden edetessä ja kevätauringon paistaessa.

Tällä hetkellä elellään raskausviikkoa 13. Perjantaina käytiin kurkkaamassa vauvaa np-ultrassa ja siellä näkyi vilkkaasti liikkuva 6,5 senttinen vaavinalku ♥ Laskettua-aikaa jouduttiin korjaamaan aikaisemmaksi, elokuun puoleen väliin tähdätään siis. Kaikki hyvin ja odotusta jatketaan hyvillä mielin. Leollekin on jo kerrottu tulevasta pikkusisaruksesta. Poika tietää että vauva asustaa äitin vatsassa ja syntyy kesällä. "sitten se syntyy ja leikkii mun kanssa ja puhuu!" No ehkä ei ihan heti alkuunsa kuitenkaan... :)

Nyt jatketaan laiskaa sunnuntaipäivää syöden kropsua mansikkahillon ja vaniljavaahdon kera. Nam.

Kotikuvia

2011-12-28T21:22:00.002+02:00

Vaikka joulu onkin jo vietetty, laitan muutamia kuvia meidän kodin jouluilmeestä.

Meille tuli aattona joulunviettoon Leon molempien puolen isovanhemmat sekä pojan kummitäti perheineen. Porukkaa oli sen verran, että joudun vähän uudelleen miettimään olohuoneen huonekalujen järjestystä, jotta väki saatiin mahtumaan ja jokaiselle löytyi istumapaikat. Kokeilin vaihtaa sohvia niin, että tuo meidän uusi sohva pääsi tuonne pariovien taakse työhuoneen puolelle ja vanha sohva varsinaiseen olohuoneeseen.

Kuusen mies bongasi työmatkallaan. Aika monta kilometriä se matkasikin, ennen kuin pääsi kotiin :)

Tässä työhuone, jonne tuo uusi sohva sopi yllättävän hyvin.

Seinät huutaa edelleen jotain tauluja ja hyllyjä, mutta en ole vieläkään ehtinyt...

Työpöytä on uusi hankinta. Sille pitäisi vielä löytää sopiva tuoli pariksi.

Vanha korituoli saa kelvata siihen saakka. Pöydän päälle tiensä on löytänyt kauan aikaa nurkissa pyörinyt korinaulakko, jota sitäkään ei ole saatu seinälle asti...

Mun joulutekstiileille kävi vähän köpelösti kun erehdyin pesemään ne ennen joulua. Liinat meni niin ruttuun, etten enää mitenkään saanut niitä silittämälläkään oikenemaan. Joten keittiössä on sen suhteen askeettinen tunnelma. Jouluverhoja en edes keittiöön halunnut. Verhona keittiössä on Hemtexin alunperin pöytäliinasta loihdittu kappa, joka on mun mielestä niin ihana, että sai olla paikoillaan joulun yli.

Pikkunisset laitettiin vahtimaan joulusuklaita...

Olen tyytyväinen siihen, että keittiössä on ruhtinaallisesti tilaa ruokapöydälle. Myös keittiön kaksi paria ikkunoita antavat kivasti valoa. En edes oikeastaan tiedä miksi meille tuli noin isot keittiön ikkunat, Kaustisen normimallissa keittiössä on käsittääkseni vain yksi iso ikkuna. Mutta hyvä näin.

Lasivitriinikaapissa on kiva pitää kaikki lempiastiat esillä. Kaappitilaa on keittiössä kivasti ja tyhjääkin tilaa vielä, mikä mahdollistaa uusien ihanien astiahankintojen tekemisen :) Kauniita astioita ei koskaan voi olla liikaa, vaikka mies saattaakin olla vähän toista mieltä...

Ihana Joulu

2011-12-27T20:45:00.000+02:00

Meillä on vietetty uuden kodin suojissa myrskyisästä säästä ja sähkökatkoista huolimatta ihanaa joulua ja joululomaa. On nautittu rauhasta ja kiireettömyydestä, saatu lahjoja ja syöty herkkuja. Parasta on ollut kokea joulu lapsen kautta ja lapsen ilosta iloiten. Miten pienetkin asiat saavat ihan uuden merkityksen kun niitä tutkii vähän eri tasolta. Kuinka jännittävä voikaan olla vaikkapa yksi pieni kuusenkoriste :)

Pikku leipuri

2011-12-17T23:39:00.000+02:00

Tänään paistettiin pipareita ja sainpa jopa porkkanalaatikotkin tehtyä. Leolta piparien tekeminen sujui hienosti, vaikka pojan kärsivällisyys olikin aika ajoin koetuksella. Sitä kun ei ole pienelle vielä kovin paljoa siunaantunut, eikä äitin saisi juurikaan auttaa. Taikinaakin piti tietysti vähän maistella kun äidin silmä vältti.

Hauskimmat piparit syntyivät uudella nuuskamuikkuisen muotoisella muotilla.

Vartin jälkeen Leo jätti leipomiset äiskälle ja kiirehti omiin leikkeihinsä.

Koti on nyt täynnä ihania joulutuoksuja.

Joulusalaisuuksia

2011-12-13T17:12:00.000+02:00

Havahduin tänään ajatukseen, että jouluhan on jo ensi viikolla!! Kääk! Aika menee ihan mahdottoman nopeasti. Jouluvalmistelut ovat vasta ihan vaiheessa, moni paketti vielä hankkimatta, piparkakut ja joululaatikot jossain ajatuksen tasolla odottamassa äidin inspiraatiota... Vielä viikko lisää pliis, kamalaa jos joulu tulee liian nopeasti kun tätä mukavaa joulunodotuksen aikaa olisi kiva vielä vähän venyttää...

Leo jo kovasti odottaa joulupukkia, mutta hänelle kuulemma riittäisi ihan yksikin lahja. Se lahja on näytetty todella monta kertaa lelukuvastosta ja aina pieni sormi pysähtyy saman kuvan kohtaan: leikkikeittiö. Se on se suurin toive.

Pojallahan on jo selvät sävelet muutenkin tulevan ammattinsa suhteen. Joka kerta kun Leolta kysyy, että mikä hänestä tulee isona, on vastaus heti valmiina: "kokki". En tiedä mistä poika on tuon innostuksen saanut, meillä kun ei kumpikaan vanhemmista mitään erityisiä kokkeja ole, mutta Leolle tuntuu ammatinvalinta olevan hyvin selvillä. Kerran kun erehdyin testaamaan poikaa kysymällä, että "mitäs se kokki sitten tekee?" katsoi poika mua pitkään ja tokaisi kuin yksinkertaiselle: "noh, ruokaa!". Niinpä tietysti...

Tässä kooste lahjahankinnoista ja -ideoista. Jotenkin kaikki puulelut saa ainakin mun sydämen sykkimään.

Taidan tehdä kompromissin pojan leikkikeittiön suhteen siinä, että sen toivotun (ja suoraan sanottuna aika kamalan) muovihökötyskeittiön tilalle ostettaisiin ennemmin tuo Brion perinteinen hella. Nätimpi, kestävämpi jne. Mutta tiedä sitten onko se pojan mielestä yhtään niin ihana kuin se muovinen jenkkikeittiötsydeemi. Hellaa ei olla vielä hankittu, sen taitavat hommata Leon isovanhemmat. Nämä ovat alennuksessa mm. Hongkong-tavarataloissa.

Leon junarata saa täydennystä Brion nosturiratasysteemistä. Paketti oli kohtuu edullinen löytö Clas Ohlsonilta.

Eräästä pienestä tavarapuodista ostin tuon bambusta valmistetun eko lentsikan. Samasta paikasta on myös pieni puinen kaleidoskooppi, jonka läpi katseltuna kaikki näyttää hassulta.

Pikku rumpu on lahja Leon kummeilta. Siinä on hauska matalasti kumiseva ääni, joten kovakaan rummutus ei tuota hermoille käyvän kovaa meteliä.

Keittiösetti on myös Clas Ohlsonilta, pitäähän kokin saada kunnon työvälineet.

Puinen parkkitalo olisi aika ihana, jotain vastaavan tyylistä olen etsinyt, mutta hankinta on tyssännyt hintaan. Katsotaan mahtuuko sellainen vielä pukinkonttiin... Vaikka tässäkin on lahjoja jo kyllin. Joku sisäinen lapsi vaan tuntuu saavan vallan kun pääsee kaupan lelupuolelle.

Viimeinen joulusalaisuus on vielä hyvin piilossa. Sen toimitusaika onkin vasta elokuussa ♥ Toivon todella että nyt kävisi onnekkaammin kuin viime kerralla.

Terassin talvilook ja joulukorttikuvia

2011-12-08T14:46:00.000+02:00

Tässä muutamia otoksia tämän vuoden joulukorttikuvista. Tavoiteltiin hieman tuollaista vanhan ajan tunnelmaa. Kuvissa ei juuri näy lunta, mutta tänään tännekin saatiin oikein kunnon lumipyry ja maa on nyt ihanan valkonen. Terassikin on saanut pientä ehostusta lyhdyistä, jouluvaloista, sypressistä ja callunoista.

Askartelupäivä

2011-12-06T19:48:00.004+02:00

Meillä itsenäisyyspäivää on vietetty jouluaskartelujen merkeissä. Tupa oli täynnä isompia ja pienempiä askartelijoita, joululauluja ja iso kasa askartelutarvikkeita. Lähinnä askarteluja tekivät Leon vähän vanhemmat serkut, mutta poika oli innolla mukana avustajana. Päivän tuotoksista en huomannut napata kuvaa, kun taiteilijat ehtivät jo viedä tekemänsä lumiukot, tontut ja kuusenkoristeet kotiinsa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Jotain uutta, jotain jouluista...

2011-12-04T19:30:00.002+02:00

Jonkin verran uusia huonekaluja ja pientä sisustustavaraa on tullut uuteen kotiin hankittua. Melko maltillisesti kuitenkin, ainakin jos multa kysytään :D Varsinkin nyt joulun lähestyessä on kivaa ostaa joulukoristeita ja -valoja, kuten olohuoneen ikkunaan tiensä löytäneet sydämen muotoiset helmivalokranssit. Antavat kivasti tunnelmavaloa pimeisiin iltoihin.

Ykköshankinta on kuitenkin meidän uusi sohva. Siinä on hyvä istua tai vaikka vaan pötkötellä, mikä oli tietysti sohvan valinnan ykköskriteeri kauniin ulkomuodon lisäksi. Jännitti kovasti, miten hankalaa tulee olemaan yhdistelmä vaalea sohva + lapsiperhe. Toistaiseksi yhteiselo on sujunut mutkattomasti. Onneksi sohvan kangas on laadukasta ja se on suojakäsitelty, vaikka eihän sekään takaa tahrattomuutta. Mutta koitetaan olla varovaisia. Tummien sohvien jälkeen halusin kuitenkin vaaleutta ja tämä harmaanvaalea sävy ei ole ehkä ihan niin arka kuin puhdas valkoinen. Varmuuden vuoksi istuintyynyjä on suojaamassa usein joku viltti. Ainakin toistaiseksi sohva on pysynyt puhtaana. Kop, kop...

Jouluinen tyynynpäällinen oli taasen viime perjantain heräteostos.

Niitä ehtiikin tehdä vielä turhan monta ennen joulua...

Eteisnäkymää

2011-11-24T21:45:00.012+02:00

Kaikki muuttolaatikot on saatu purettua ja tavarat ovat kuta kuinkin löytäneet paikkansa talossa, mutta varsinainen sisustaminen on vielä täysin kesken. Seinillä ei ole vielä mitään, koska en halua hetken mielijohteesta naputtaa seiniin reikiä jos vaikka mieli vaihtuukin kohta. Moni idea vasta muhii mielessä ja odottaa toteutumistaan. Niitä toteutetaan sitten fiiliksen mukaan pikku hiljaa.

Lupasin sisustuskuvia, mutta näin iltasella töiden jälkeen kuvaamisesta ei ole tullut oikein mitään. Liian pimeää. Joten ajattelin aloittaa talokierroksen meidän eteisestä, jossa on paras valaistus. Eteinenkin on vielä ihan kesken sisustamisen osalta, mutta tällä hetkellä meillä näyttää tältä.

Eteistä olohuoneesta päin kuvattuna

Eteisen liukuovikaapisto ja tuulikaappi.

Ihanan paljon säilytystilaa!

Uutena hankintana eteisen lamput, joita metsästin kauan,

kunnes löysin mieleiset. Näitä on kaksin kappalein.

Kelloa en ole raaskinut vielä laittaa seinälle,

mutta meneehän tuo lipaston päälläkin.

Vähän pitää luoda jo joulun tuntua kynttilöiden ja valojen avulla...

Juhlimista

2011-11-20T20:56:00.000+02:00

Eilen juhlittiin Leon synttäreitä ja pienimuotoisesti samalla myös tupareita. Oikea syntymäpäivähän on tänään. Pitkään poika on synttäreitään odottanut ja sormilla näyttänyt, että näin monta vuotta mä oon. Kaikkien muiden hoitokavereiden synttäreitä on jo vietetty ja monesti Leo on ehtinyt kysellä että "teethän äiti mulle synttärit?" Ja teinhän minä.

Tarjolla oli perinteisesti kakkua, muutamaa lajia piirakoita, pullaa ja uutena kokeiluna tällaiset kylmäsavulohitäytteiset leipäpalaset. Oli hyviä!

Ja kakku maistui myös, vaikka alkujaan siitä meinasi tulla fiasko, kun en oikein vielä oo päässyt tutuksi tuon meidän uuden uunin kanssa. Täytteet pelasti kokonaisuuden, vaikka ulkomuoto olikin vähän mitä sattuu... Leolle tärkeintä oli kakun päällä kököttävä Nalle Puh.

Uusilla leluilla on leikitty ahkerasti. Kuvassa osa lahjoista: merirosvolaiva, lego-poliisiauto, vaatteita, rakennussarja, dvd-piirrettyjä, muistipeli jne.

Ja lisää lahjoja tulee taas kuukauden päästä. Huh, huh... mutta täytyy myöntää, että joulufiilis on hiipinyt meillekin. Sanomattakin lienee selvää, että sitä joulua on ihana laittaa ja suunnitella täällä uudessa kodissa. Oon ihan rakastunut meidän taloon. Sisustuskuvia luvassa seuraavaksi.

Valmista on!

2011-10-23T11:40:00.000+03:00

Talo luovutettiin meille perjantaina. Jotain pikkukorjauksia/puutteita vielä merkittin ylös ja ne hoidetaan mahdollisimman pikaisesti. Oma hommansa on ollut talon siivous. Sitä rakennuspölyn määrää mikä seinissä on...

Muutto olisi tarkoitus ajoittaa ensi viikon lopulle, kunhan tästä ehditään pakkaamaan loput muuttolaatikoista. Talon parissa puuhailu onkin ollut tavallaan terapiaa, kun mieli on apeana. Tuulettuu vähän ajatukset näistä huonommista uutisista.

Tässä muutamia kuvia keittiöstä ja olohuoneesta loppusiivouksen jälkeen.

Pysähdys

2011-10-23T11:10:00.000+03:00

Olisihan se pitänyt aavistaa, että kun kaikki tuntuu menevän paremmin kuin hyvin, niin kohta sitä tipahtaa. Meidän iloinen yllätys saikin ikävän päätöksen :( Viikko sitten alkoi tuhrutteluvuoto, joka yltyi viikon kuluessa. Perjantaina kävin lääkärillä ja tuomio oli keskenmeno, vaikka kyllähän mä sen tiesin jo tuossa vaiheessa. Ne vähäisetkin raskausoireet loppuivat kuin seinään vuodon alettua. Ei auta, tällaista tapahtuu.

Vaikka tiesin raskaudesta vain muutamia viikkoja, silti tuntuu kamalalta ja surulliselta. Sitä ehti jo maalailla tulevaisuudenkuvia, ihanaa vauvakesää ja uuden kodin onnea nelihenkisenä perheenä. Siitä uudesta kodistakin on jotenkin vaikea iloita tällä hetkellä, kun tuntuu vaan niin tyhjältä. Mutta parempi kuitenkin, että tämä tapahtui näin aikaisessa vaiheessa, myöhemmin olisinkin ollut ihan romuna. Eteenpäin mennään kaikesta huolimatta, siitä pitää isoveli huolen.

Toista kertaa

2011-10-10T21:54:00.000+03:00

Vähitellen alkaa muistua mieleen reilun kolmen vuoden takaiset odotuksen alkumetrit. Samalla kaavalla tuntuu menevän tämäkin raskaus ainakin alkutuntemusten perusteella. Ja ne oireet olivat? Pissittää, paleltaa ja väsyttää, tuntemukset noin niinkuin pähkinänkuoressa. Seuraavan kuukauden aikana odotettavissa on väsyn lisääntymistä potenssiin sata. Toivottavasti vältyn tälläkin kertaa pahoinvoinnilta. Ajatukset pomppii ja kaikki vauvajutut kiinnostaa taas. Odotusmahojakin on yhtäkkiä joka puolella :D

Pakosti tulee verrattua fiiliksiä edelliseen raskauteen, jolloin kaikki oli uutta, ihmeellistä ja jännittävää. Pelottavaakin. Nyt jo tietää mitä tuleman pitää jos kaikki vaan menee hyvin. Mitenkään tätä raskautta vähättelemättä on kuitenkin myönnettävä, että se ensimmäisen raskauden tuoma wow-efekti ei ole ihan samaa mittaluokkaa, kun homma on jo tuttua entuudestaan. Ylimääräinen stressaus puuttuu, mikä on kyllä mukavaa ja tekee odotuksesta rennompaa. Raskauden saattaa unohtaa välillä hetkeksi, kunnes se palaa taas mieleen ja alan hymyilemään idioottimaisesti. Kesävauva - ihanaa :)

Lintunaulakko

2011-10-09T14:23:00.000+03:00

Uuteen kotiin on tullut etsittyä pitkin syksyä jotain pieniä sisustusjuttuja. Kovin paljon löytöjä en ole vielä tehnyt, mutta tällaiset hauskat lintunaulakot oli pakko hankkia, kun sellaisiin törmäsin Tampereella yhdessä pikkuputiikissa. Kivan erilaiset ja parasta näissä on se, että kiinnitysruuvit eivät jää näkyviin. Ajatuksena on, että nämä tulisivat joko vessaan tai Leon huoneeseen. Saa nähdä kumpaan päätyvät.

"Pienen pieni" yllätys

2011-10-07T11:52:00.000+03:00

Talon loppuviimeistely vauhdissa, töitä, pitkiä päiviä, muuttopakkaamisrumbaa, siivoamista, sadan asian muistamista ja hoitamista, varsinaista härdelliä... Luulin että iski stressi ja kuukautiset jättivät kierroksen väliin. Mutta... kaiken kiireen keskellä semmoiseen pikkuiseen testitikkuun piirtyikin kaksi viivaa ♥

Ihan alussa ollaan vielä, onnellisina ja ihmeissään. Ihana yllätys, vaikka pitäisihän se jo tietää, miten ne lapset saa alkunsa ;) Toivottavasti myös loppun asti päästään, jotta alkukesästä saataisiin hakea tuolta sairaalanmäeltä pikkuinen käärö :)

Aika epätodellinen on olo vieläkin...

Lisää kalustekuvia

2011-10-02T22:49:00.003+03:00

Tässä vielä muutamia otoksia lvi-kalustamisen sekä kiintokalusteiden asennuksen jälkeen.

Pesuhuoneeseen tuli ainoastaan yksi suihku, mutta sillä menataan pärjätä.

Vakiovalikoiman perussuihku vaihdettiin Oras Hydraan.

Pesuhuoneen wc-istuin ja allaskaappi asennettuina.

Allaskaappi ostettiin itse erikseen, mutta dt:n kaverit sen asensivat paikalleen.

Peili uupuu vielä...

Vessa. Ja valkoista linjaa täälläkin. Vakiomalliston peilikaapin tilalle otettiin pelkkä peili. Nuo halogeenit on ihan urpon näköiset koska ne asennettiin pintaan. Tarkoitus oli että ne upotetaan valolippaan, joten tuo kohta vaatii vielä korjausleikkauksen.

Makuuhuoneen simppeli peruskaappi.

Eteisen peililiukuovikaappi ja tuulikaapin kaapisto.

Tuulikaapin kaappien ovet ja vetimet vähän lähempää kuvattuna.

Kalustamisvaihe meni aika kivuttomasti, koska muuta huomautettavaa meillä ei ollut kuin nuo vessan halogeenit. Ensi viikolla työt raksalla jatkuu parkettien asennuksen ja sähkötöiden viimeistelyn merkeissä :)

Ei mitään erityistä asiaa...

2011-10-01T17:20:00.001+03:00

...muuta kun että ihana lokakuu! Yleensä lokakuu on se lähes tylsin kuukausi koko vuodesta, mutta nyt se on heti alkuun näyttänyt parhaat puolensa; sää on mitä upein ja päivä täpö täynnä touhukasta lähes kolmeveetä, joka osaa näyttää miten vuodenajasta kuin vuodenajasta otetaan ilo irti. Puhumattakaan siitä, miten oman kodin valmistuminen on loppusuoralla ja koko ajatus tuntuu ihan liian uskomattomalta. Nyt pitäisi saada pullotettua tällaisia hyviä päiviä niiden väistämättä eteen tulevien vähemmän kivojen päivien varalle.

Tänään nautittiin auringonpaisteisesta päivästä kauniissa syysmaisemissa.

Kivaa syksyä!

Keittiö

2011-09-30T21:52:00.001+03:00

Talo näyttää päivä päivältä enemmän asuttavalta kodilta. Kalusteasentaja paiski hommia koko viime viikonlopun ja lopputulosta ollaan ihailtu tämä viikko. Erityisesti keittiö on niin mun mieleen kuin olla voi. Lisäksi kun laattamies kävi tekemässä välitilalaatoitukset, näyttää kokonaisuus yhä valmiimmalta. Myös lvi-kalustus tuli valmiiksi tämän viikon aikana. Kodinkoneet ja liesikupu ovat vielä asentamatta, mutta muuten keittiö alkaa olla melkolailla valmis. Ja tältä se köökki sitten näyttää...

Säilytystilaa ei voi olla koskaan liikaa.

Suurin osa keittiön alakaapeista on käteviä vetolaatikoita.

Olen tyytyväinen myös tuohon välitilalaatoitukseen,

vaikka aluksi pelkäsin että keittiön kokonaisvaikutelma on liiankin valkoinen.

Jääkaappiseinältä jätettiin laatoitus pois, vaikka olinkin sen alunperin siihen erikseen tilannut. Tykästyin tuohon seinän väriin niin, etten halunnutkaan peittää sitä laatoilla.

Nämä kaappien kauniit koristelistat ovat mielestäni piste iin päälle.

En malttaisi odottaa, että pääsen kokkailemaan tähän keittiöön!

Kierros talossa

2011-09-14T10:12:00.004+03:00

Pieni esittelykierros talossa lienee paikallaan. Nyt valmiina ovat sekä seinäpinnat että laatoitukset. Pitkän pähkäilyn tuloksena valitut maalit, tapetit ja laatat ovat osoittautuneet hyviksi valinnoiksi. Ja olen erittäin tyytyväinen sekä maalimiesten että laatoittajan työn jälkeen, ei mitään moittimista todellakaan.

Vaalea keittiö kalusteita vailla. Ne lattialaatatkin lopulta löytyivät.
Kuvassa lattiaa ei ole vielä saumattu.

Olohuoneen raakaversio :) Parketti ja listoitukset puuttuvat,

samoin sähkötöiden viimeistely ja ne ihanat lasipariovet.

Olohuoneen viereiseen makuuhuoneeseen vaihdoin viimetipassa tämän tapetin.

Ja täytyy sanoa, että olen tyytyväinen tuohon vaihtoon.

Vaikea saada hyvää kuvaa, näyttää luonnossa paremmalta.

Vanhempien makuuhuone ja harmaansävyiset tapetit.

Leon huone ja ihana lintutapetti. Tähän oon niiiin tyytyväinen.

Muut seinät huoneessa on maalattu valkoiseksi.

Tuulikaapin laatta pitäisi olla tummanharmaa,
mutta väri taittaa kyllä hieman ruskeaan/violettiin.
Sopii hyvin yhteen isännän Reinojen kanssa :)

Kodinhoitohuone on valkoinen, lattia tummanharmaa.
Lattia kiiltää pintapesun jäljiltä.

Kylpyhuoneen seinät ovat kiiltävää valkoista laattaa. Suihkun takana mosaiikkilaattaa.

Kylppäriin ostettiin omakustanteisesti pieni allaskaappi ja allas,
jotka odottavat vielä asentamista.

Toinen pikkumakkari, josta ollaan kaavailtu isännälle pelihuonetta.
Saa pelata rakasta pleikkaansa siellä rauhassa :)
Seinät maalipinnalla ja väri on tuollainen violettiin taittuva beige.

Oon ihan täpinöissäni odottamassa sitä kun saan alkaa oikeasti sisustamaan näitä huoneita. Muutamia huonekaluja pitäisi vielä hankkia, samoin lamppuja ym. pikkusälää. Ensi perjantaina tai maanantaina saapuvat kalusteet Topi-Keittiöltä. Siinä sitä onkin sitten taas kantamista.

Äkkiä tämä aika vaan tuntuu kuluvan ja talon valmistuu vauhdilla. Vielä/enää kuusi viikkoa! :)

Tuli takkaan tuli

2011-09-10T23:19:00.000+03:00

Nyt on takkaan tehty tuli pariin kertaan. Leokin ihasteli olohuoneen nurkan komistusta ja kysyi heti takkatulen nähtyään että paistetaanko makkaraa? No ei paistettu vielä tällä kertaa. Takan lämmittäminen aloitetaan hissuksiin ensin kilolla puuta, seuraavana päivänä kaksi kiloa jne. Näin jatketaan viiden päivän ajan, jonka jälkeen takan pitäisi olla käyttöönajettu. Hyvin takka tuntui vetävän. Nyt saa odottaa syksyn pimeneviä iltoja, joihin saadaan tunnelmaa omalla takalla.

Takka on Uuniseppien ja malli nimeltään Nostalgia. Tykkään ♥

Terassi

2011-09-06T21:46:00.000+03:00

Viimeisen kolmen viikon aikana on tapahtunut hurjasti, sekä talon sisällä että ulkopuolella. Talon ulkopuoli on vihdoin viimeistelty ja kahdessa päivässä timpurit urakoivat meille terassit.

Tältä näyttää meidän sisäänkäynti ja etuterassi, jota laajennettiin pihalle päin noiden terassipaalujen yli tulevan osan verran. Kuvan ovi on vielä työmaaovi, eli ei jää harmaaksi, vaikka ihan hyvän värinen tuokin on.

Timpurit tekivät lisätyönä pyynnöstämme porrasaskelman myös terassin oikealle sivulle. Tuollainen nurkan kiertävä porrasaskelma on nätimpi ja monikäyttöisempi kuin se peruspaketissa terassin eteen kuuluva yksi askelma.

Meillehän ei tule takaterassia lainkaan, vaan takapihalle pääsee talosta suorinta tietä kodinhoitohuoneen kautta. Talon sivulle, kodinhoitohuoneen ja teknisen tilan ovien eteen kuuluisi pelkästään pienet laatikkomaiset porrasaskelmat, jotka sellaisenaan ovat vähän tylsät. Esitimme toiveen, josko nämä askelmat voisi yhdistää yhdeksi pidemmäksi "terassi"pätkäksi ja koska terassilautaa oli riittävästi, timpurit rakensivat talomme sivustalle tällaisen rakennelman.

Tästä tulikin parempi kuin suunnittelin, koska nyt tuohon keskiosaan saa mahtumaan vaikka pari tuolia, taikka kukkapurkin tai vaikka lastenvaunut.

Sisätöitä

2011-08-20T22:25:00.003+03:00

Talolla on alkanut pitkän hiljaiselon jälkeen vihdoin tapahtua. Väliseinärungot ja sähköjohdotukset asennettiin jo aikaisemmin kesällä. Viime viikolla seiniä on levytetty, tällä viikolla tehty sisäkatot jokaiseen huoneeseen ja muurattu pesuhuoneen seinä. Vielä tänäänkin työmiehet olivat talolla ja noin vaan sauna tuli paneloitua.

Olohuonetta sekä takka, josta puuttuu vielä kaakelit ja luukku

Olohuonetta toiselta suunnalta

Keittiön keskellä lavallinen sisustustarvikkeita. Sekä roskia...

Vaikka ilman mutkia eivät kaikki työvaiheet ole suinkaan sujuneet. Kiitos tarkkasilmäisten sukulaisten ja tiukan vastaavan, on muutamia kohtia talolla jouduttu tekemään uudelleen.

Levytys oli tehty ikkunaseinillä alunperin hieman, noh sanoisiko helpoimman kautta. Ikkunan ala- ja yläpuolen levyt olivat kiinni ainoastaan ylä- ja alareunoistaan, eikä levyn taakse oltu laitettu minkäänlaista tukipuuta. Levyt siis antoivat periksi, jos niitä yhtään painoi. Mikä ei siis tietenkään ole hyvä juttu silloin, kun päällä on maalia tai tapettia ja jos joku sattuu seinää kolhaisemaan, on tuloksena kiva repeämä. Homma korjattiin onneksi mukinoitta vastaavan tiukkasanaisen puhelun jälkeen ja levyjen taakse asennettiin tukipuut.

Noin neljäsosa keittön kattoa meni myös uusiksi, koska lampun paikat olivat vähän miten sattuu. Sähkömiehet olivat laittaneet halogeenien paikat melko summittaisesti, emmekä olleet ehtineet niiden paikkoja tarkastaa kun katto oli jo tehty. Jälleen keskustelua, jonka päätteeksi timpurimme päätti korjata koko katon siltä osalta missä lamput olivat hassusti. Täytyy vaan kovasti ihmetellä miten timpureille ei ole toimitettu minkäänlaista sähköpiirroskuvaa siitä kuinka lamput on suunniteltu alunperin sijoittaa?

Näkymä olohuoneesta eteiseen

Pesuhuoneen seinä muurattuna

Sauna paneloituna

Käyttöullakon luukku, jonka kansi on vaihdettu jo varmaan neljä kertaa...

Joka kerta vioittunut postin hellässä käsittelyssä.

Eteisnäkymä. Ja taas roskakasa...

Eteisestä käynti keittiöön ja olohuoneeseen

Tästä voidaan huomata, että tarkkana saa olla ja puoliaan pitää, jotta homma pelaa. Toivotaan, että loppua kohti ei jouduta enää kovin monesta asiasta huomauttamaan. Talo itsessään alkaa näyttää yhä enemmän omalta kodilta. Käyn ihan ilokseni siellä siivoilemassa harva se ilta :)

Keittiön laatan kanssa kävi niin, että vanhat laatat käydään hakemassa takaisin ja ostan itse laatat paikallisesta rautakaupasta. Samaa laattaa ei olisi ollut saatavana sileänä, koska kaikki varaston laatat olivat samaa erää. Tosi harmi, sillä olisin tykännyt juuri tuosta laatasta muuten. Löysin tilalle toisen laatan (kuvassa), joka ei ole ihan niin vaalea kuin ensimmäinen, mutta pinnaltaa aika elävä. Kauniita vaaleita laattoja tuntuu vaan olevan tosi heikosti saatavilla. Tässä kuitenkin laatta jota keittiöön olen kaavaillut. Vielä pitäisi päättää tuleeko laatoitus vinoon vai suoraan.

Hommat ovat siis edistyneet aika vauhtia ja syytä onkin, sillä talon pitäisi olla luovutuskunnossa kymmenen viikon kuluttua! Kääk!

Harmitusta

2011-08-02T21:29:00.001+03:00

Sisustustarvikkeet saapuivat tontille tänään. Purettiin tarvikkeita hyvillä mielin. Kunnes...

Ei, mitään ei ollut mennyt rikki. Mutta. Mun keittiön lattialaatat, ne joita niin kovasti suunnitelmissani pyörittelin sataan kertaan ja lopulta valitsin mielestäni parhaan. Ei ne oo sellaiset mitä piti. Tai siis laatta on nimeltään, väriltään, malliltaan ja kooltaan oikea, mutta laatan pinta on kuin hiekkapaperia :( Näytemallilaatta taasen on melko sileä ja sellaisen halusinkin keittiöön, että on hyvä jalan alla sekä helppo putsata, mutta nää meille toimitetut laatat on ihan karheita. Täysin erilaiset pinnaltaan kuin tuo mallilaatta.

Soitin asiasta kyseiseen värisilmä-liikkeeseen, joka laatat toimitti, mutta eipä siellä juuri mitään asiaan sanottu. Eriä on erilaisia ja sitä rataa. No ei paljon ilahduta, jos olen halunnut sileän laatan ja saan keittiööni tuollaista kakkoslaadulta vaikuttavaa tavaraa.

Harmittaa vaan niin vietävästi. Huomenna käyn tsekkaamassa lähimmän värisilmä-liikkeen jos siellä olisi kyseistä laattaa ja vertaan sitä meidän laattoihin. Josko vielä laatat saisi vaihdettua. Toinen vaihtoehto on laittaa laatan tilalle parketti, mikä vähän kyllä hirvittää. Toimiiko parketti keittiössä ollenkaan? Varsinkaan lapsiperheessä.

Huomenna soittelen DT:lle, joten sitten ollaan vähän viisaampia. Toivottavasti laatta-asia järjestyisi suuremmitta ongelmitta ja lisäkuluitta. Tuota kyseistä laattaa en vaan millään voi keittiööni huolia. Mä en enää tosiaankaan olisi jaksanut venkslata näiden valintojen kanssa. Voi itku.

Perintöpyörä

2011-07-26T18:21:00.002+03:00

Leolle ei ole ostettu vielä omaa pyörää, koska ajateltiin, ettei poika sellaista vielä tarvitse. Meillä ei ole tässä vuokra-asunnossa pihapiiriä, missä pyöräilyä voisi turvallisesti harjoitella ja jotenkin nuo kauppojen superhyperhienot polkupyörät ovat näyttäneet vielä turhan ison pojan pyöriltä. Myydänkökäänhän enää perinteisiä kolmipyöräisiä ollenkaan? Poika on kyllä kovasti pyörää halunnut ja sellaista on kaupassa käydessä aina pitänyt ihailla ja vähän kokeilla.

Mutta nyt Leolla on oma pyörä. Ei suinkaan uusi ja muodin mukainen, vaan äitin vanha pieni kolmipyöräinen! Paappa sen Leolle kunnosti. Vanha ja ruosteinen pikkupyörä hiekkapuhallettiin ja maalattiin uudelleen ja niin omasta ensipyörästäni tuli aivan hellyyttävän söpö :) Tällä sitä on menty eteenpäin hurjaa vauhtia joskus lähes 30 vuotta sitten. Pyörän uusi omistaja on hurjan ylpeä ajokistaan: "Mun ihana pyölä!" Ja mikä tärkeintä pyörässä on pieni kippilava.

Kesähetkiä

2011-07-24T20:37:00.000+03:00

Tänä kesänä ollaan lomailtu hyvin pitkälle Leon ehdoilla. Se mikä on ihanaa tuollaisen 2,5 vuotiaan touhuajan kanssa on se, että poika ei vielä osaa vaatia mitään ihmeellistä ohjelmaa vaan elää täysillä joka hetken. Elämykseksi riittää pelkkä metsäretki tai lähileikkipuisto. Ollaankin siis keskitytty hyvin yksinkertaisiin huveihin. Loikoiltu kotona ja tehty pieniä päivän mittaisia reissuja.

Ollaan käyty uimarannalla nauttimassa auringosta sekä vedessä räppäämisestä. Leolla ei ole kyllä mitään kammoa vettä kohtaan ja saakin vähän varoa kun poika porskuttaa uimarenkaansa kanssa kuin kovakin uimari.

On syöty marjoja niin metsästä kuin marjapuskista. Mustaherukan ja viinimarjojen kuvittelisi lapsen mielestä maistuvan karvaalle, mutta niitäkin poika vaan maiskuttaa tyytyväisenä.

Yksi huvipuistoreissukin ollaan sentään tehty, nimittäin Wasalandiaan. Paikka oli juuri sopiva tälläisen pienen kanssa, niin toiminnoiltaan kuin kooltaankin. Touhua oli ihan riittävästi ja puisto oli mielestäni parantunut sitten viime näkemän. Siitäkin on toki vierähtänyt jo aika monta vuotta. Sisäänpääsymaksu meni ainoastaan meiltä aikuisilta ja sillä pääsi aluella kaikkiin laitteisiin. Alle kolmevuotiaana Leo pääsi sisään ilmaiseksi.

Rohkeasti poika halusi kokeilla lähestulkoon jokaista laitetta johon vaan pituutensa puolesta oli oikeutettu. Isin kanssa Leo kokeili myös keinuvaa paattia ja isoa liukumäkeä. Myös Wasalandian Walle-nalle sai Leolta rutistuksen.

Kiva reissu kaiken kaikkiaan!

Asuntomessut katsastettu

2011-07-19T10:50:00.000+03:00

Eilen vietettiin miehen kanssa mukava päivä Kokkolassa asuntomessuja kierrellen. Leo pääsi vanhempien reissun ajaksi hoitoon mummin ja paapan luo, joka siis tässä tapauksessa tarkoitti koko päivän kestävää huomioimista, hauskanpitoa, leikkimistä ja hemmottelua. Eihän tuota pikku marakattia meinannut saada illalla kotiin enää ollenkaan.

Kuten arvata saattaa messuilla oli väkeä yllin kyllin, välillä ihan tungokseen asti, joten kohteissa kiertely kävi ihan työstä. Talot olivat hienoja niin sisältä kuin ulkoa, mutta itse tuli kiinnitettyä huomiota erityisesti noihin sisustuspuolen ratkaisuihin. Pari erittäin mieluista kohdetta messuilla oli, joiden sisustuksen olisin voinut ottaa itselleni riemusta kiljuen vaikka saman tien. Kotiinviemisiksi saatiin kasa uusia sisustusideoita, väsyneet jalat sekä kaihertava ajatus siitä, miten tietyt sisutusmateriaaliratkaisut olisi kannattanut toteuttaa sittenkin toisin tähän meidän tulevaan kotiin. Mähän arvasin tämän. Aloin taas epäilemään jo kertaalleen tehtyjä valintoja. Pah.

Valokuvia tuli napsittua aika läjä, joten tässä vähän maistiaisia messuilta. Kuvissa on sekalaisesti sekä ulko- että sisäkuvia vähän sieltä sun täältä.

Autokatos valmistuu

2011-07-17T13:03:00.002+03:00

Autokatospaketti kasattin neljässä päivässä miehen ja apumiesten voimin. Elementit nousivat paikalleen melko näppärästi ja nopeasti, mutta tarkempaa mittaamista vaativan ulkoverhouslaudoituksen naputteluun kului päivän urakka. Ulkoverhouslaudat asennettiin pysty-vaaka-pysty laudoituksena, kun normaalisti ulkoverhous kuuluisi elementteihin jo valmiina. Tosin tällöin ulkoverhous olisi ollut pelkkää pystylaudoitusta. Me kuitenkin halusimme ulkoverhouksesta vähän näyttävämmän ja yhteensopivan talon kanssa, joten siksi tällainen ratkaisu.

Täytyy vaan huokaista helpotuksesta, että katos on vihdoin pystyssä, sen verran takkua on matkan varrella ollut tämän tallitoimittajan kanssa. Vielä uupuu pientä hienosäätöä ennen kuin voin kuuluttaa autokatoksen olevan valmis: nurkkalaudat, ikkunan koristelaudat, katoksen sisäpuolen verhous, varaston oven asennus, autokatoksen betoniluiska, sähkötyöt sekä tietenkin katoksen maalaus. Mutta melko hyvällä mallillahan tämä jo on ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen.

Sisustuskollaaseja

2011-07-12T10:10:00.000+03:00

Sisustusmateriaalivalintojen tekeminen on ollut mulle yksi rakentamisen hankalimpia vaiheita. Mieli on muuttunut monesti ja jo lähes valmiita suunnitelmia laitettu päälaelleen, niin että mies jossain vaiheessa nosti kädet pystyyn ja antoi mun huseerata ihan itsekseni valintojen kanssa. Hankalaa, mutta antoisaa työtä. Lopultahan valintojen sopivuuden näkee sitten valmiissa talossa, mutta tällaisiin ratkaisuihin päädyin/päädyttiin lopulta. Toivottavasti osuivat nappiin ja miellyttävät silmää vielä vuoden ja toisenkin päästä :)

Kesäloma!

2011-07-11T14:30:00.000+03:00

Nyt alkoi vihdoin ja viimein odotettu kesäloma! Mies ja poika ovat saaneet lomailla jo viikon keskenään, mutta nyt alkoi mullakin kolmen viikon loma. Tuo viimeinen työviikko oli mukava kun sai kotiutua töistä siistiin kotiin ilman hoppua hakea poikaa hoidosta. Aamutkin oli ihanan rauhallisia ilman perinteistä hoitoonvientihässäkkää.

Kesä on kiva, mutta nämä helteet vaan alkaa jo vähitellen riittää mulle. Lämpö on ihan jees, mutta kun mennään lähemmäs 30 astetta tai jopa sen yli, oma jaksaminen on tiskirätin luokkaa. Leoon tämä viimeaikainen helle ei tosin ole vaikuttanut ollenkaan hidastavasti. Poika painaa menemään leikkipuistossakin tukka putkella, pomppii, juoksee ja leikkii ihan entiseen malliin TÄY-SIL-LÄ. Pää hikimärkänä, mutta aivan samalla vauhdilla kuin ennenkin. Itselle tulee hiki jo katsoessa moista menoa.

Tälle kesälle meillä ei ole suunnitelmissa mitään reissua, johtuen osaksi tuosta talotyömaasta. Ehkä silti joku pieni kotimaan matka tehdään jossain vaiheessa lomaa. Asuntomessuille saatetaan hyvinkin eksyä tänä vuonna. Tiedä sitten onko ihan viisasta mennä ihastelemaan uusia taloja ja huomata, että tuollainen ratkaisu meidänkin taloon olisi pitänyt tehdä ja itse asiassa tämä väri seiniin on paljon hienompi, kuin se mikä jo valittiin ;)

Nyt ollaan aloitettu autokatoksen kasaamista, joka sekin otettiin valmiina elementteinä. Mies huhkii siis tämän viikon autokatoksen kimpussa. Minä ja Leo toimitaan huoltojoukkoina vieden isille evästä työmaalle tai käydään muuten vaan moikkaamassa. Palkattiin tuohon autokatoksen pystyttämiseen pariksi päivää avuksi pari ammattimiestä, niin nousee sekin rakennus joutuisammin pystyyn. Tuollaisen elementtipaketin kasaaminen kun on jo sinällään ihan riittävän haastavaa sellaisille, jotka eivät kuunapäivänä ole rakentaneet linnunpöttöä suurempaa rakennelmaa. Eli talollakin tai siis tontilla tapahtuu taas vihdoin. Dt:n porukkaa ei tosin ole näkynyt hetkeen. Kaikki tuntuvat olevan lomalla.

Leon leikeissä myös rakennetaan kaikenlaista kovasti. Hellyttävää huomata kuinka toinen on niin mukana näissä rakentamistouhuissa. Tänäänkin poika leikki tärkeänä työmiestä leikkisahan ja -vasaran kanssa ja tietysti kypärä päässä. Mitä isot edellä...

Laattaa, tapettia, miettimistä...

2011-06-23T20:38:00.003+03:00

Kovasti odotetut sisustuslaatikot saatiin käsiimme vihdoin ja viimein viikko sitten (kaksi viikkoa aikataulusta myöhässä). Tuossa vaiheessa oltiin jo ohitettu se päivä, milloin meidän olisi pitänyt designtalon aikataulutuksen mukaan palauttaa suunnitelmamme. Ilmoitin kyllä heti laatikot saatuani, että en aio tehdä talon sisutusmateriaalivalintoja kauhealla kiireellä mutamassa päivässä vaan varasin hommaan vähintään pari viikkoa. Mikä sekin on kyllä naurettavan lyhyt aika, mutta sen on nyt pakko riittää.

Designtalon laattojen vakiovalikoima on melko kattava, vaikkakaan mitään kovin erikoisia yllätyksiä ei sieltä löytynyt. Vakiotapettivalikoima olikin sitten ihan surkea. Kaksi tapettikirjaa, joista kummastakaan ei löytynyt yhtään oikeasti miellyttävää tapettimallia. Myöskään lisähintaisista tapeteista ei kovin montaa löytöä tehty. Joten osa tapeteista tullaan varmaan ostamaan itse.

Keittiöön olisi tarkoitus laittaa laattalattia ja muualle oleskelutiloihin parkettia. Parkettivaihtoehdoista valitsimme tämän Upofloorin Tammi Marble Matt -parketin. Vaalea, hieman harmahtava parketti ja valikoimasta mielestäni ehdottomasti kaunein.

Keittiön laattalattian valinta onkin sitten haastavampi juttu. En ole saanut tehtyä sen suhteen vielä valintaa.

Antakaas hyvät lukijat, mikäli teitä vielä on :) oma mielipiteenne, mikä näistä laattavaihtoehdoista on paras tai mikä sopisi mielestänne parhaiten meidän tulevaan keittiöön. Niin ja kertoa voi myös mikä sauman väri kyseiseen laattaan sopisi. Vaihtoehtoina ovat valkoinen, marmorinvalkoinen, beige, tummanruskea, antrasiitti ja grafiitti. Meille tulee keittiöön siis valkoiset kaapinovet ja puunväriset laminaattitasot (kuva löytyy tuolta aikaisempien postausten joukosta).

Tässä laattavaihtoehdot:

Kaikki laatat vierekkäin. Värisävyt tässä ehkä lähempänä oikeaa.

Seuraavia tapettimalleja olen pyöritellyt suunnitelmissani kahteen isompaan makuuhuoneeseen. Jotain kuviota saisi olla, väreinä vaaleaa, harmaata, ehkä hieman kiiltävää. Kuvat eivät anna oikea kuvaa kun vertaa luonnossa nähtyyn tapettiin, mutta kyllä tästä jotain osviittaa saa :) Ainoastaan toiseksi viimeinen malli kuuluu DT:n valikoimaan, tosin sekin lisähinnalla. Muut tapetit on etsitty perinteisesti kauppojen tapettikirjoja selaamalla.

Duron Collage-mallistosta. Kiiltoa ja perhosia.

Ja sama värillisenä, niin näkyy kuviotkin...

Tuo valkoinen on kuitenkin se oma suosikki.

Duron Essens-mallistosta

RTV:n Glam-mallistosta

BoråsTapeterin View-mallistosta

Tässä vielä yksi herkkupala, jota ajattelin Leon huoneeseen yhdelle seinälle.

Decor Maisonin Spirit of adventure-mallistosta ihana lintutapetti

Katto ja lattia

2011-06-12T14:22:00.000+03:00

Talolla on taas tapahtunut. Katto saatiin jo samalla viikolla talotoimituksen jälkeen ja hyvään aikaa katto tulikin, sillä seuraavana päivänä alkoi kunnon vesisateet. Katto on väriltään tummanharmaa. Oltiin kahden vaiheilla ottaako musta vaiko harmaa katto, mutta musta tuntui turhan kovalta väriltä ja sitten päädyttiin tähän. Ihan hyvältä näyttää valmiina, vaikka kuvassa katon väri ei ihan tule oikeuksiinsa.

Viime viikolla asennettiin vesikiertoisen lattialämmityksen putket paikalleen. Aikamoista kiemuraa joka puolella.

Ja viime perjantaina talolla piipahti betoniauto ja lattia valettiin.

Tällaista talolla. Muuten meillä vaan loikoillaan ja koitetaan olla nääntymättä helteessä. Meidän vuokrakämpän sisälämpötila on iltaisin semmoiset kivat 30 astetta.

Kalustevalintoja

2011-06-03T22:43:00.008+03:00

Talon kalustevalinnat on nyt lähestulkoon tehty, mutta tiukille se otti. Siis niin mielettömän vaikeaa päättää mitä oikein haluaa, kun valinnanvaraa tuntuu olevan liikaa. Topi-keittiöille on tehty yksi jos toinenkin reissu ja jahkattu, mietitty ja vaihdettu suunnitelmia.

Keittiöön tulee ovet mallia Toivola

ja vetimeksi kuppivedin nro 61

Tasoksi eurooppalainen pähkinälaminaatti

(luonnossa hieman tummempi)

Tässä muutama 3D-kuva suunnitelmista. Peruspaketista keittiö poikkeaa siinä, että mm. ovet ja vetimet ovat lisähintaiset siis peruspaketin ulkopuolelta. Keittiön nurkasta poistettiin kulmakaappi, avolokerikot sekä liesituuletin ja tilalle otettiin liesikupu. Lisättiin myös alakaappien tilalle vetolaatikoita. Myös hana tulee vaihtumaan.

Kodinhoitohuoneen kaapinovet ovat vakiomallistosta mallia Kosketus. Tasot samaa kuin keittiössä. Ainoana muutoksena kodinhoitohuoneeseen lisättiin pitkä kaappi vasemmalle nurkkaan. Kaappitilaa ei voi koskaan olla liikaa.

Kodinhoitohuoneen kaappeihin tulee tämä avaimenreikävedin.

Perussävyt on siis hyvin pitkälle valkoista tai vaaleaa. Ensi viikolla pitäisi saada käsiin sisustuslaatikot ja päästää seuraavan pulman eteen, eli mitä laattaa, tapettia jne...

Goodbye kutrit!

2011-06-02T23:29:00.000+03:00

Toissaviikolla oli perhepäivähoidon valokuvaus. Tällä viikolla saatiin kuvat; ryhmäkuva koko hoitolapsikatraasta sekä pari pojun omaa kuvaa. Leo on kuvissa niin itsensä näköinen kuin olla voi, vaikka etukäteen hieman epäilinkin, että tuleeko kuvista sellaiset hienot irvistyskuvat, nimittäin jos poikaa pyytää hymyilemään, tuloksena on useimmiten hyvin epäluonnollinen silmät sikkaralla tehty irvistys"hymy". Mutta ei sentään tällä kertaa. Kuvausta varten tietysti oltiin ostettu uusi paita ja housut. Itse olisin jättänyt paidan ylimmän napin auki, mutta meneehän tämä näinkin.

Yläkuvassa vielä näkyy Leon vauvakiharat. Kuvauksen jälkeen kutreille sanottiin hyvästit. Takaa hiukset olivatkin ehtineet kasvaa jo melko pitkiksi. Kymmenisen senttiä napsattiin pois ja hieman haikein mielin leikkasin pojalle kesätukan. Ihmeen hyvin se onnistuikin siihen nähden etten ole koskaan aiemmin leikellyt kenenkään hiuksia lukuunottamatta teinivuosien hienosti vinoon leikaamaani omaa otsatukkaa :p Ihan siilitukkaa en pojalle halunnut, totutellaan näin ens alkuun tähän tyyliin. Tuli niin ison pojan näköinen :)

Talo tuli!

2011-05-25T19:01:00.000+03:00

Eilen se vihdoin sitten saapui! Meidän tontille ilmaantui talo, hups tuosta noin vaan, yhden päivän aikana. Tai siltä se ainakin tuntui. Kun aamulla käytiin tekemässä pikatsekkaus tontilla, oli talorekka jo saapunut ja sen sisuksista vasta purettiin erinäisiä lautapinoja sekä talon seinäelementtejä. Töistä tullessa pieni tupa olikin jo pystyssä kattotuoleja myöten. Oltiin sentään saatu värvättyä sukua elementtien asennusta ikuistamaan. Ilma oli koko päivän epävakainen, mutta vettä ei silti onneksi juurikaan satanut. Tuulista ja pilvistä silti, kuten kuvistakin saattaa huomata. Työmiehet urakoivat oikein urakalla iltamyöhälle saakka. Koko talo näyttää vielä jotenkin hassun pieneltä, erityisesti sisältä. Mutta siinä se nyt kuitenkin on. Oma koti! ♥

Ja seuraavaksi "muutaman kuvan" kuvasarja talon pystytyksestä.

Rekkakuormaa puretaan ja alajuoksuja asennetaan (n. klo 7.30)

Ensimmäinen seinä...

...ja toinen seinä.

Talo etupihan puolelta. Kattoristikoiden asennusta.

Kodihoitohuone talon itäpäädyssä.

Takapihan puolella keittiön ikkunat ja pikkumakkarit.

...lisää ristikoita

Kuvakulmaa naapurin parvekkeelta :)

Viimeisiä elementtejä viedään...

Talo takapihan puolelta.

Tupa näyttää niin pikkuiselta. Mahdutaankohan me tuonne ollenkaan?

Sisäkuvaa...

Käyttöullakon ikkuna ja pala taivasta

Koti ilman etuovea. Avaimet jo saatiin, mutta ovesta ei tietoakaan :D

Kyllä se on vissiin uskottava, että yksi unelma on käymässä toteen :)

Tervehdys pyörremyrskyn keskeltä!

2011-05-13T22:36:00.003+03:00

Melkoisen hektinen elämänvaihe on menossa, kun millään ei meinaa löytyä aikaa kirjoittamiselle. Lisäksi ollaan oltu muuton vuoksi viikko nettilakossakin, joten sekin selittänee blogihiljaisuutta. Kevätkin saapui tässä jossain välissä.

Vanha koti luovutettiin uudelle omistajalleen hieman haikein fiiliksin vappuna ja nyt asutaan vuokrakolmiossa seuraavat puoli vuotta. Muuttohässäkkä oli jotain ihan hirveää. Mikään aikaisempi muutto ei ole ollut näin stressaava kuin tämä viimeisin. Ensinnäkin sairastuin muuttoviikolla johonkin kummalliseen mahatautiin (joka ei luojan kiitos tarttunut muuhun perheeseen), minkä vuoksi pakkaaminen jäi ihan viime tippaan. Samalla viikolla valettiin talon perustukset hieman etukäteen suunnitellusta aikataulusta, joten patolevyn asentaminenkin osui mukavasti juuri muuttoviikonlopulle. Hommat saatiin kuitenkin järjestymään loppujen lopuksi.

Sähkötkin saatiin tontille ajoissa. Nollaa vielä näyttää mittari tässä vaiheessa.

Perustusten teko alkuvaiheessa. Muottien asennusta

Muotit paikoillaan valua varten

Toisesta kuvakulmasta...

Ja tässä patolevy asennettuna

Nyt ollaan asettauduttu uuteen väliaikaiseen kotiin, vaikkakin edelleen elellään pahvilaatikkojen keskellä, koska säilytystilaa on niin niukasti. Leo kaipaa selvästi vanhaan kotiin ja muistaa aina sen ohi ajaessamme kysyä, että "mennäänkö kotiin?" ja muistaa sitten että "ei enää asuta vanhassa kotona".

Taloprojektin kanssa pinnaa on kiristänyt mm. autokatoksen perustukset, jotka tilattiin suoraan tallitoimittajalta viikolle 18. Noh, autokatoksen antura valettiin vasta viikon 18 perjantaina ja tällä viikolla työmaalle saatiin miehet vasta parin kipakan puhelun jälkeen. Ensimmäisen miehen soittaman puhelun myyjä olisi kovasti halunnut lopettaa alkuunsa ja väitti kiven kovaa, että sopimuksessa on pitäydytty kun valu on tehty tuolla sovitulla viikolla. Ja me kun kuvittelimme, että toimitus tietyllä viikolla tarkoittaisi samaa kuin valmis sillä nimenomaisella viikolla. Myyjä ei myöskään osannut kertoa, milloin työmiehet tekisivät perustukset valmiiksi, koska heillä oli toinen projekti menossa päällekkäin. Lopulta vastaava työnjohtajamme (kiitos hänelle!) sai myyjään vauhtia. Vastaavalle myyjä oli selittänyt menneen sekaisin viikoissa. Just. Tämän kaiken hituroinnin seurauksena sisä- ja ulkotäytöt ovat siirtyneet ja ne suoritetaan vasta ensi viikolla. Onneksi maatyömiehemme on ammattilainen ja hänen lupaamiinsa aikatauluihin uskaltaa luottaa, joten eiköhän täytöt suju ongelmitta. Sitten odotellaankin talotoimitusta. Elementit saapuvat tämänhetkisen tiedon mukaan puolentoista viikon päästä!

Pakko välillä rauhoittua tämän kaiken hullunmyllyn keskellä. Huomenna pidän ansaitun shoppailu- ja rentoutumispäivän siskon kanssa Tampereella. Kaikkia kivoja sisustusjuttuja voisi jo etsiä uutta kotia ajatellen :)

Pääsiäisjuttuja

2011-04-23T19:20:00.000+03:00

Meilläpäin virvotaan näin pääsiäislauantaina. Valtavan hieno, lämmin sää sai monen monta pikkunoitaa liikkeelle, niin meidänkin nokinenän. Piirrettiin muutamat pisamat poskille ja värjättiin vähän nenänpäätä. Poitsu sai ylleen viimevuotisen virpomisasun (alesta aikanaan ostetun raitamekon, raitakaulaliinan ja huivin) ja hyvin sopi vieläkin, vaikka asua kohtaan Leo oli alkuun melko epäileväinen. Kun sitten hoksasi homman juonen, niin johan sitä innokkaasti oltiin toivottamassa kaikille hyvää pääsiäistä ja tarjoamassa koria, että karkkia tänne! :)

Tässä väkerretään pajunoksia keskittyneesti

Valmis virpomaan!

Iloista pääsiäistä!

Aurinkoa ja pääsiäistunnelmia

2011-04-18T20:09:00.001+03:00

Ihanaa kun aurinko paistaa ja alkaa jo kevättää. Ja lisäksi edessä on lyhyt työviikko ja sen päälle pääsiäinen, kivaa! Ollaan jo Leon kanssa vähän laitettu pääsiäistä. Eilen haettiin pajunoksia ja niitä koristeltiin uusilla sekä vanhoilla pääsiäiskoristeilla.

Suklaamunia tietysti pitää olla ja niitä meidän pikku rohmu käy aina varastamassa.

Kaupasta löytyi vielä tälläisiä suloisia pikkutipuja.

Kovin erikoisia koristuksia en aio tänä vuonna laittaakaan, koska muuttohässäkkä on päällä ja kahden viikon päästä muutetaan vuokra-asuntoon. Sinne oonkin jo suunnitellut kaikenlaista kivaa sisustukseen liittyen, josta kuvia tuonnempana. Muuttoa odottaa jo ihan innolla :)

Kivaa pääsiäisen odotusta!

Tonttipäivitys

2011-04-10T22:48:00.000+03:00

Tontilla on tapahtunut taas vaikka ja mitä ja maatyöt alkavat kohtapuoliin olla hoidettuna. Ikäväksi yllätyksesti talon paikkaa piti korottaa melkoisesti, koska tontti laskee vasemmalta ylänurkaltaan huomattavasti. Lisäksi oikeanpuoleinen naapuritalo on aikanaan rakennettu liiankin ylös, mistä johtuen mekin joudumme nostamaan oman tontin korkoa, ettei naapurien sadevedet laske omalle tontillemme. No kerralla sitten kunnolla. Hieman vaan hirvittää miten suuren laskun sorafirma melle lähettää...

Salaojapömpeli talon nurkalla valmiina

Pihatietä ja autokatoksen paikka

Leokin kävi ihmettelemässä tontilla.

Tulevaa etupihaa ja mun pihakoivut.

Viikonlopun aikana suojailtiin pihapuiden runkoja ja mietittiin minne ihmeeseen upotettaisiin pari järkälemäisen isoa kiveä. Kivet ovat naapurien "lahja", sillä ne nököttivät meidän tontilla jo silloin kun se ostettiin. Naapurit ovat ilmeisesti omana rakennusaikanaan vierittäneet oman pihan turhan isot kivenmurikat tyhjälle tontille (=meidän tontille). Vaikka ei kai tuo haittaa, koska tykkään kivistä pihaelementteinä. Aiheuttaa vaan hieman päänvaivaa kun pitäisi keksiä niille oikea paikka, saavat siis jäädä osin näkyviin, eikä tarkoitus ole upottaa niitä kokonaan piiloon. Jotenkin vaikea edes kuvitella millaisen pihan haluaisin. Pihasuunnittelija olisi huippujuttu, mutta siihen ei budjetti taida enää taipua, joten yritetään suunnitella itse.

Herra kärpänen, päivää!

2011-04-10T22:26:00.000+03:00

Ostettiin pojalle vähän uusia vaatteita kevääksi. Yhdet uudet farkut ja t-paitoja sekä valtavan tyylikkään uudet arskat. Poika sai valita aurinkolasit itse ja nämä tuli ostettua. Muumipokat mallia kärpänen kesäauringossa :D Pääasia, että poika tykkää ja myös haluaa näitä käyttää. Voi kun tuo poju näyttääkin jo niin isolta. Tajusin juuri, että ensi vuonna vietetään jo Leon 4-vuotissynttäreitä! Aika menee mahdotonta vauhtia. No onneksi ne kolme vee synttäritkin on vielä edessäpäin.

Tänään pakkailin vaatteita laatikoihin lähestyvää muuttoa varten ja lajittelin samalla ison kasan Leon vaatteita kirpparille myyntiin. Todella paljon vaatteita on taas jäänyt pieneksi. Syksystäkin poika tuntuu venähtäneen hurjasti. Vaatekoko on tällä hetkellä 98-104. Tuntuu, että pakattavaa on vaikka kuinka ja muutto on edessä jo kolmen viikon päästä.

Saatiin kohtuuhintainen vuokrakolmio kaupungilta, siellä olisi tarkoitus asustaa sitten seuraavat puoli vuotta, kunnes uusi koti lokakuun lopulla valmistuu. Asunto oli ihan reilun kokoinen, mutta pinnat olisivat kaivanneet kipeästi uusimista, melko nuhjuinen noin ensikatsomalta. Mutta kyllä siitä kohtuullinen tulee, kun pääsen mopin ja rätin kanssa puunaamaan. Paljon töitä siis tiedossa: pakkaamista, siivousta, kirpparimyyntiä, töitä tontilla ja vielä normi päivätyö. Huh, huh....

Lattori

2011-04-02T22:52:00.000+03:00

Semmoinen lattori=kaivuri (kaikki työkoneet on Leosta lattoreita) se meidän tontilla on hyörinyt ja laittanut koko maapläntin hyrskyn myrskyn. Todella paljon olikin saanut aikaan jo pelkästään perjantain aikana. Maanrakennusurakoitsijan mukaan tontin pohja on hyvä, joten kovin paljoa maa-aineista ei ilmeisesti jouduta poistamaan. Ensi viikolla pitäisi kaupungin mittamiehen tulla merkkaamaan talon paikkaa (kulmapisteitä, mitä lie) ja maatyöt tietysti jatkuvat. Homma edistyy hyvää vauhtia.

Tänään oma mies urakoi linjapukkien parissa. Itse kävin tallailemassa tontilla, näpsimässä vähän kuvia ja ihastelemassa komiaa lattori-kaivuria :)

Ja siinä olis sitten hetkeksi aikaa takkapuuvärkkiä...

Stressiä sekä muuta asiaan liittyvää

2011-04-01T15:07:00.002+03:00

Toissapäivänä postilaatikossa odotti rakennuslupa. Kaikkien rakennuslupaan tarvittavien paperien haalimiseen meni yllättävän pitkä aika, yli kuukausi, joten siihen nähden itse lupa tuli todella nopeasti, hakemuksen jättämisestä parin päivän kuluttua. Onneksi lupa heltisi ilman suurempia mukinoita.

Sähköliittymäasiakin on edennyt ja meille vakuutettiin että sähköt saadaan tontille ennen perustusten teon aloittamista. Alunperin uhkakuvana oli, ettei meidän tontille olisi ollenkaan vedetty kaapeliputkea tien alitse vastapäisen tontin nurkalla olevasta sähkökaapista. Kaapelien kulkua osoittavissa piirustuksissa oli jotain epäselvyyttä meidän tontin kohdalla ja asia piti mennä tarkistamaan paikan päälle. Usean hoputtelupuhelun jälkeen joku sähkisheppu saatiin tarkistamaan tilanne ja onneksi putki oli siellä missä pitikin.

Maanmuokkaus on alkanut tänään, hieman etuajassa aikataulusta. Mylläystä ja kantojen kaivamista. Tontti muuttuu ihan silmissä. Pitää ottaa kuvia, kunhan ehdin itse tontille.

Onneksi asiat ovat sujuneet tähän mennessä hyvin aikataulussa. Itse stressaan turhaa monesta asiasta tämän rakentamisen suhteen: aikataulut, asioiden hoituminen, budjetti jne. jne.. Perusluonne kun on sellainen, että haluaisin koko ajan olla jyvällä siitä mitä tapahtuu ja ymmärtää paremmin esim. rakentamiseen liittyviä asioita/termistöä ja työvaiheita. Tällaista tietomäärää, mitä näinkin isoon projektiin kuin rakentaminen kuuluu, ei vaan pysty omaksumaan ihan hetkessä.

Stressaavan rakentamisesta tekee mulle se, että

A. itsellä ei ole aikaisempaa kokemusta vastaavasta projektista

B. kaikki langat olisi siitä huolimatta kyettävä pitää käsissään ja hommat aikataulussa

C. epävarmuus asioiden sujumisesta on läsnä niin kauan, kunnes se nimenomainen asia on saatu hoidettua

D. hermojen on kestettävä, vaikka puolet hyvin suunnitelluista asioista menisivätkin toisin kuin oli tarkoitus

Onneksi meidän rakennusaika kestää vain suunnilleen seitsemän kuukautta, niin että eiköhän tää pää kestä sen aikaa. Täytyy kyllä nostaa hattua niille, jotka rakentaa ihan A:sta alkaen kaiken itse, meistä ei kyllä olisi siihen.

Ja nyt edessä viikonloppu. Tiedossa mm. linjapukkien värkkäilyä ja hieman stressailuakin varmaan.

Kumpparit ja tennarit

2011-03-26T18:42:00.000+02:00

Käväistiin tänään miehen kanssa katsastamassa Pytinki-messut pankin lahjoittamilla ilmaispileteillä. Porukkaa oli paljon, mutta eipä sieltä nyt mitään ihmeempää jäänyt käteen. Sen sijaan messujen jälkeen tehdyllä ostoskierroksella löytyi Leolle uudet kumisaappaat ja tennarit. Leon jalka on kasvanut viime syksystä niin paljon, että vanhat syksyllä hankitut kumpparit on jo pienet! Nämä ovat nyt sitten tämmöiset väliajan halpiskumpparit, kokoa 24. Itse asiassa pitää varmaan vaihtaa vielä kokoa isompaan, tuntuivat nämäkin melko nafteilta. Tärkeää: kumpparessa on hämähäkkejä ja hämähäkinseittejä. Poika on kiinnostunut kaikista pikku öttimönkiäisistä ja erityisesti hämähäkit on ihmetystä herättäviä otuksia, joten kumpparit sopivat omistajalleen kuin nenä päähän.

Tennarit on Prismasta ja hintaa huimat 9,95€. Pakkohan nämäkin oli ostaa, ovat niin söpöt, vaikka käyttöä niille ei vielä hetkeen olekaan. Pukemista helpottaa kengän sivulla olevat vetoketjut.

Kenkämalli ei ollut oikein yhteistyöhaluinen, joten turha odottaa poseerauksia.

Jostain pitäisi löytää pojalle vielä kunnon lenkkarit, samoin kevyempi ulkotakki ja -housut on hakusessa. Kevättä kohti mennään kovaa vauhtia, ihanaa :) (niin siis mun mielestä kevät alkaa vasta huhtikuussa ihan oikeesti)

Tupatuumailua

2011-03-24T19:35:00.000+02:00

Talosta ei ole pystyssä vielä yhtäkään seinää, mutta monta asiaa on pitänyt jo selvittää/järjestää/hoitaa etukäteen. Kai se niin on, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Päänvaivaa on aiheuttanut mm. sähköliittymän ja rakennusluvan saaminen oikeassa aikataulussa, sekä lukuisat muut pienemmät asiat, joiden vuoksi usko omiin organisointitaitoihin on ollut vähän väliä koetuksella. Vaikka itse koittaisi olla ajoissa ja hoitaa ne asiat mitä voi, ei kaikki muut tahot välttämättä toimi samoin. Lisäksi aikatauluja on kiristäneet mm. yhteyistyötahojen koulutukset ja sairastumiset, mikä vuoksi emme ole saaneet mm. autokatospiirustuksia ajoissa. Inhimillistä, mutta rasittavaa.

Tässä tulevan kodin lopullinen pohjapiirustus. Vieläkin mietin siirtääkö jääkaappi/pakastin saman seinän toiseen nurkkaan kun missä ne nyt ovat. Näkymä keittiöön olisi tällöin avarampi, mutta onko käynti jääkaapille/pakastimelle silloin turhan ahdas jos sijaitsevat keittiönpöydän takana? Mitäs mieltä olette?

Ja tässä tontti. Talo ja autokatos sijoitettuna omille paikoilleen.

Viikonloppuna oltiin tontilla risu/oksasavotassa ja saatiin aikaan komeita "pääsiäiskokkoja". Tämän ajatuksen ja lähestyvän pääsisäisen innoittamina otimme yhteyttä paikalliseen kyläseuraan, jossa oltiin hyvin kiinnostuneita pääsiäiskokkomateriaalista. Oksat tullaan hakemaan ensi viikolla ja niistä päästään näin kätevästi eroon. Myös tontilta kaadetuille puille on löytynyt ostaja, joten maatyöt voivat alkaa parin viikon päästä.

Kotipäivä

2011-03-24T14:06:00.001+02:00

Ihanaa olla ihan vaan kotona keskellä arkipäivää. Leo on ollut kuumeessa ja flunssassa, joten äitikin saa vähän laiskotella työnteosta. Pieni hengähdystauko tekee hyvää kaiken hulinan keskellä. Koko elämä tuntuu pyörivän niin tehokkaasti rakentamisen ympärillä ja viikot vilahtaa ohi silmissä niin tälläinen hidas, verkkainen kotipäivä on ihan luksusta.

Uunituoretta pitsaa, kylmää cocista ja eilinen Greyn anatomia. Täydellinen löhöilyfiilis.

Meidän kotipäivä on koostunut tänään verkkaisesta aamusta, yöpaidassa ja villasukissa vanumisesta pitkälle päivään, legotornien rakentamisesta, pitsan leipomisesta ja kevätmyräkän ihmettelystä.

Tottahan juuri tänään meille sitten tuotiin kotiovelle uuden talon tonttikeskus. Avasin oven kuljetusfirman nuorelle miehelle tosi upeissa kotirytkyissäni. Sitten tuo pihalla vihmova tuuli vielä kiskaisi oven apposen auki ja heitti hiukset silmille. Mahdoin olla upea näky, mutta mitäs siitä... :) hih.

Tökkii

2011-03-18T09:21:00.002+02:00

Ettei nyt ihan liian helpoksi menisi meidän taloprojekti, niin pitäähän sitä tulla vähän ongelmiakin eteen...

Rakennuspiirustukset (ne ns. lopulliset) saapuivat vihdoin eilen. Innostus vaihtui harmiksi, kun huomasimme, että oikovedoksiin merkitsemämme muutokset eivät olleet toteutuneet toivotulla tavalla.

Oikovedoksissa pihatie oli piirretty autokatoksen päätyyn, mikä on hieman hakala juttu, koska autokatokseemme ajetaan sivulta eikä päädystä. Merkitsimme oikovedoksiin mielestämme selkeästi, että autokatokseen ajetaan sivulta ja pihatien leveydeksi tulee tällöin 7 m. Eilen saapuneissa varsinaisissa piirustuksissa tie tuli kuitenkin edelleen autokatoksen päädystä, josta oli sitten tehty mielenkiinoinen pieni käytävä autokatoksen sivulle ja autokatoksen edustaa oli levennetty sen 7 metriä. Kuvan perusteella autokatokseen olisi mahdotonta ajaa sivulta tuota piirrettyä reittiä myöden. Lisäksi pohjapiirokseen oli merkitty iv-koje ja kaukolämpösiirrin samalle seinälle, vaikka ne halusimme nimenomaan vastakkaisille seinille. Äkkiseltään ajateltuna aika pieniä juttuja, mutta pitäähän ne lopullisissa piirustuksissa olla oikein. Vinkki rakentajalle: pyydä varsinaiset piirustukset sähköpostilla etukäteen, niin huomaat mahdolliset virheet ajoissa!

Kaikki ei aina suju kuin tanssi, varsinkaan kun palapelissä on monta osaa ja rakentajia useita. Harmittaa vaan, että rakennusluvan hakeminen venyy ja venyy, kun joudumme odottamaan nyt uusia piirustuksia. Rakennuslupa-deadline on nimittäin huhtikuun ensimmäisenä päivänä. Siis siihen mennessä pitää dt:llä olla tieto rakennusluvasta. Eli enää pari viikkoa aikaa, toivottavasti ehditään.

Nämä paperityöt ovat ottaneet aikaa reilusti enemmän kuin kuvittelin, vaikka suht jouhevasti kaikki onkin tähän mennessä sujunut. Onni onnettomuudessa, että uusista piirustuksista ei meille tule lisäkustannuksia, näin ainakin luvattiin. Täytyy nyt kyllä mainita, että designtalon kanssa asioiminen on sujunut tähän asti moitteettomasti, ongelmiin tartutaan ja ne hoidetaan. Hyvä niin. Toivottavasti näin myös jatkossa.

Uusi kaveri

2011-03-12T11:09:00.000+02:00

Oon tässä opetellut tutustumaan meille hankittuun uuteen digijärkkäriin. Jo nyt voin sanoa, että Canon EOS 500D vaikuttaa hyvin lupaavalta uudelta tuttavuudelta. Helppo kuvata ja kamera on noin tuhat kertaa parempi kuin aikaisemmat pikkupokkarit. Postauksen kuvat on otettu kyseisellä kameralla, kuinkas muutenkaan. Vasta opettelen käyttämään kameran hienoja toimintoja, joten kuvien laatu ei varmasti vielä vastaa sitä, mitä kamerasta on mahdolista saada irti.

Pelle parka...

Leon uusi lemppari. "Lauli" :)

Lauri on koottava, siitä lähtee mm. pyörät ja sen voi korjata mukana tulleella "ruuvimeisselillä".

Leo jaksaa touhuta auton kanssa keskittyneesti noin minuutin ja sitten menee hermo ja äiti pyydetään avuksi. Poika rakentelee leikkejään legoista, junaradoista ja pikkuautoista. Kaikkia leikkejä pitää käydä ihailemassa vähän väliä, mutta enää sekään ei riitä. Nyt osataan jo käskyttää. Jos meinaan vaan käydä pojan huoneen ovella kurkkamassa ja jatkaa omiin askareihin, tulee pontevaa kommenttia: "Äiti, istu lattialle. Kunnolla!" :)

Tehokas viikko takana

2011-03-06T23:15:00.007+02:00

Mikä ihana kevätaurinkoinen sää on ollut koko viikonlopun! Tykkään, tykkään, tykkään! Sen sijaan en tykkää tämänhetkisestä olotilasta, joka on kovin flunssainen ja tukkoinen. Köh. Leon hoitotäti oli viime viikon ansaitulla talvilomalla ja Leo pääsi/joutui varahoitoon, josta tuliaisina (kuten tavallista) flunssa. Nyt ollaan sitten niistetty ja köhitty kilvan, sekä äiti että poika.

Pidettiin miehen kanssa viime torstai ja perjantai lomaa, että saatin hoidettua taloasioita eteenpäin. Ja hyvinhän nuo hommat etenee kun vaan päätetään että nämä asiat hoidetaan just nyt. On oikein päässyt rakentamisen makuun, kun meitä on hyppyytetty samaan paikkaa useamman kerran. Ensin kiikutettiin viemään lippusta A ja kun se oli viety huomaa virkailija, että tästä kyllä nyt puuttuu lappunen B (jota ei varsinaisissa ohjeissa edes vaadita). Ja kun nuo molemmat, lippunen ja lappunen on toimitettu tunnollisesti perille, joku pilkuntarkka asiakaspaveluhenkilö mainitsee, että itse asiassa tähän pitäisi vielä lisätä se lirpake C. Olisihan se ensimmäinen virkailija voinut pyytää ne kaikki tarvittavat paperit heti ensimmäisellä kerralla, mutta ei sitten. Että näin :p Mutta onneksi nämä rasittavat paperihommat on tässä heti alkuun, jos vaikka loppua kohden vähän helpottaisi.

Tällä hetkellä ollaan edetty niin, että lainhuuto tontille on saatu, naapurien kuulemiset suoritettu, oikovedokset talosta saatu ja niitä hitusen muokattu (huomenna lähtee eteenpäin), tehty sopimus kaukolämpöliittymästä ja sekä valittu autokatos ja tehty siitä kaupat. Meille tulee kahden auton katos 13 neliön varastolla. Rakennuslupaa päästään hakemaan, kunhan varsinaiset talopiirustukset saapuvat. Niissä venähtää todennäköisesti hieman enemmän aikaa kuin normaalisti, koska piirtäjä lomailee ensi viikon. Meille jää ruhtinaalliset viikko - pari aikaa hakea rakennuslupaa... Hieman tiukille menee aikataulut, mutta omassa kunnassamme lupa-asiat sujuvat kuulemma nopsaan. Toivotaan niin.

Tontilla hyöri metsuri viime viikolla ja paljon puita on laonnut. Ensi viikolla pitäisi käydä tsekkaamassa, mitkä pystyssä olevista puista jätetään paikoilleen. Itse en niin kauheasti piittaa männyistä, joita meidän tontilla on vaikka millä mitalla, joten katsotaan, jääkö yksikään mänty pystyyn. Kaikki koivut (jotka eivät ole talon tiellä) ovat saaneet armahduksen ja saavat jäädä.

Leokin on jo muuten vähän jyvällä, että jotain talojuttuja ne isi ja äiti sunnittelee, kun poika rakentaa legoistakin omaa uutta taloa :)

Mutta kivaa että hommat etenee!

Taloasiat etenee

2011-02-20T18:00:00.002+02:00

Talokaupat on nyt sitten tehty ja isommat muutokset pakettin saatu muokkailtua. Meille tulee Desingntalojen Kaustinen 138, talotoimitus on viikolla 21. Valmis talon pitäisi olla lokakuun lopussa mikäli kaikki menee suunnitellusti. Eli jouluksi omaan kotiin, jihuu!

Varsin paljon mietittävää pelkän pohjapiirustuksenkin kanssa. Mitä muutetaan ja miten, laitetaanko pohja peilikuvaksi vai peräti puolipeilikuvaksi. Mitä ekstraa otetaan mukaan tai mitä jätetään. Sen verran iso projekti on kyseessä, että halutaan viimeisen päälle miettiä kaikkea esim. ilmansuuntia jne.

Kuvan pohjasta poiketen meidän talo on puolipeili-peili eli etuterassi ja eteinen tulee olemaan vasemmalla, keittiö ja olohuone vaihtaa paikkoja keskenään. Etupiha on etelään/lounaaseen ja haluttiin olohuoneesta valoisa, siksi vaihto. Tykkään tuosta pohjasta ja sen selkeydestä, tila on mielestäni käytetty hyvin hyödyksi. Käytäntö sitten osoittaa onko pohja niin hyvä kuin kuvittelen.

Rakennamme alueelle, jossa kaikki naapuritalot ovat 1,5 kerroksisia ja jotta meidän yksikerroksinen talo sulautuisi joukkoon, pitää talon kattokaltevuutta muuttaa jonkin verran jyrkemmäksi. Lisäksi talon toiseen päätyyn tulee ikkuna ns. yläkerran kohtaan.

Muita muutoksia:

- käyttöullakko

- lasipariovet olohuoneeseen

- kylpyhuoneeseen muuratut seinät

- lämmitysmuodon vaihtaminen (kaukolämpö)

- muotolauteet saunaan

- kodinhoitohuoneeseen pesuallas

- sälekaihtimet

- olohuoneen pikkuikkunan kokomuutos

- etuterassin laajennus

Lisäksi muutoksia tulee varmasti vielä kiintokalusteiden ja sähkösuunnitelman osalta, mutta niihin on budjetissa varauduttu.

Taloasiat pyörii niin kovasti päässä, että iltaisin ei malta mennä nukkumaan. Kovasti odotan, että jotain konkreettista alkaisi tapahtumaan. Enkä tarkoita vaan rahanmenoa, sillä siitä on saatu jo esimakua :p Seuraavaksi aletaan raivata tonttia, kunhan ensin löydettäisiin ammatti-ihminen avuksi puiden kaatoon. Puita nimittäin meidän tontilla on ihan kivasti. Mihin niiden kanssa vielä joutuukaan?

Tässä meidän tontti talviasussaan

Sen seitsemän asiaa...

2011-02-20T12:10:00.001+02:00

..nimittäin minusta. Sain iloisena yllätyksenä tunnustuksen Kissanmittutien Mariannelta. Kiitän! :) Tunnustuksen saajan kuuluisi kertoa 7 asiaa itsestään.

Tuntuupa yhtäkkiä hankalalta, mutta tässä jotain...

1. Meillä ei ole tällä hetkellä yhtään lemmikkiä, vaikka nuorempana kotonani on ollut koiraa, kissaa, marsuja, gerbiilejä ja hiiriä. Mutta jos saisin valita, ottaisin meille kissan. Olen ehdottomasti enemmän kissa kuin koiraihminen. Kissat ovat ihanan itsenäisiä nautiskelijoita. Vähän kuin minä ;) Kissan hankkiminen ei kuitenkaan miehen allergian vuoksi ole mahdollista.

2. Pärjään melko vähillä unilla. En ole kuulemma koskaan lapsenakaan nukkunut esim. kunnon päiväunia. Saatan valvoa iltaisin yömyöhälle ja silti olen melko skarppina aikaisin aamulla. Herään useampina aamuina ennen noita mun miehiäni. Onneksi Leo on perinyt isänsä unenlahjat :D Toki joskus on mukava nukkua pitkään, mutta usein koko päivä menee vähän niin kuin hukkaan jos nukkuu aamulla liian myöhään.

3. En tykkää ruoanlaitosta, mutta leipomisesta kylläkin. Olisi paljon kivempaa, jos kotona olisi oma kokki joka loihtisi herkullista ruokaa koko perheelle.

4. Tykkään kukkasista, mutta en todellakaan ole mikään viherpeukalo. Meiltä ei löydy montaakaan viherkasvia, koska en muista kastella niitä riittävän usein. Saa nähdä mitä tapahtuu uuden kodin pihan kanssa, innostunko puutarhanlaitosta yhtä paljon kuin sisustamisesta.

5. En kammoa hämähäkkejä. Pelastan ja pyydystän kaikki sisälle eksyneet hämähäkit ja vien ne takaisin ulos.

6. En juo normaalisti koskaan kahvia, enkä pidä sen mausta erityisesti. Joskus työpalavereissa kunnostaudun ja juon kahvikupposen ihan vaan näön vuoksi.

7.Oma musiikkimakuni ei ole mitenkään tarkkaan rajattu. Töihin ajallessani radiokanavana on usein NRJ ja kotiin ajellessa Radio Aalto. Minkään artistin tai yhtyeen fanittaja en ole koskaan ollut lukuunottamatta nuoruusajan CMX:ää. Pitkään aikaan en heidän musiikkiaan ole kuunnellutkaan, koska se muuttui jossain vaiheessa ihan oudoksi. Tosin tämä uusin Linnunrata kuullostaa jo enemmän siltä vanhalta CMX:ltä.

Tunnustuksen laitan eteenpäin Pikkuruisia juttuja-blogin SiniK:lle. Olepas hyvä!

Maailman paras tunnustus

2011-02-02T14:43:00.000+02:00

Olin päivä pari sitten hieman pahalla mielellä ja kiukuspäissäni vetäydyin makkariin yksinäisyyteen niiskuttamaan. En ehtinyt kauaa olla yksin, kun pieni poika kipittää äitin perään, tulee halaamaan ja sanoo silmät totisina maailman ihanimmat sanat: "rakastan äitiä". Kyllä siinä kaikki paha mieli haihtui nopeasti. Ihana ja rakas poika! Miten tuollainen pikkuinen osaa lukea tilannetta noin hyvin ja tulla lohduttamaan? Ja ensimmäistä kertaa sanoi nuo sanat ♥ Arvatkaa tuliko itku siitäkin.

Leikkiä ja laulua

2011-01-30T16:43:00.002+02:00

Meillä oli tänään(kin) leikkipäivä.

Leolla on iso kasa serkuilta perittyjä Brion junaradan osia ja junia, niillä poika on tänään leikkinyt hyvän aikaa. Alkaa tuo leikkiminen selvästi muutenkin olla pitkäjänteisempää, leluja järjestellään leikkiä varten ja niillä oikeasti leikitään.

Poika latoo mielellään paloja ja junia pitkät rivit vierekkäin ja kun leikki on valmis haetaan äiti kädestä pitäen ihailemaan ja katsomaan Leon aikaansaannosta :) Osaa Leo laittaa paloja oikeasti yhteenkin, mutta jostain syystä palojen asetteleminen vierekkäin on hauskempaa (ja helpompaa :) Yhdessä kasattiin kunnon junarataverkosto ja vaihdettiin yhteen pikkujunaan patteri. Nyt juna kulkee itsekseen raiteita pitkin.

Leikkien jälkeen Leo kerää yleensä itse lelut takaisin lelukoriin, koska tietää, että seuraavan lelukorin saa vasta kun edellinen on laitettu takaisin kaappiin. Tämä on aika iso helpotus siivoamisen kannalta pienessä asunnossa. Leluja ei kasaannu koskaan mitään hirveitä vuoria kun edelliset siivotaan pois uusien leikkien tieltä.

Leikkien lisäksi Leo on kova poika laulaa hoilottamaan :)

Ihana kuunnella kun pieni touhuaa itsekseen huoneessaan ja alkaa lapsen äänellään tapailla tuttuja laulunsanoja ja riimejä ja koittaa saada sävelestä kiinni.

Yhdessä lauletaan usein iltaisin tai kun ollaan suihkussa.

Leo tunnistaa jo aika monta perinteistä lastenlaulua ja laulaa niistä pitkiäkin pätkiä. Tässä repertuaaria (suluissa sanat, joita Leo erityisesti laulaa/muistaa):

Tuiki tuiki tähtönen ("tuiki, tuiki tähtöönen, iltaisin sua kalelen, korkealla loistat vaa, katso alas maailmaa!")

Pieni liekki ("pieni liekki, pieni liekki..")

Tuu tuu tupakkarulla ("mistäs tiesit tänne tulla- tänne tulla - tuulin tuurun tieetä, tuuruun tieetä...")

Hämä-hämä-häkki (hämä-hämä-häkki kiipes langalle - tuli sade rankka - hämäkin vei! - aurinko kuivas satehen - kiipes uudelleen")

Popsi popsi porkkanaa ("popsi, popsi, hampaita se vahvistaa! haukkaa hedelmää - omenaa! päärynää!")

Käy mumilaaksoon ("muumipappa esiintyy...")

Postimies Paten tunnuskappale ("potsin tuo, potsin tuo...")

Pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat ("pää-peppu-polvet-varpaat-silmät-korvat-vatsaa taputa!")

Pienen pieni veturi ("tsuku-tsuku, läh-dee-tään!")

Ihhahhaa-ihhahhaa ("ihhahhaa-ihhahhaa")

Paljon onnea vaan ("paljo on-nee-aa vaa, onnee vaa!")

Waka waka ("waka waka e-eee!")

Ideat arkistoon

2011-01-29T23:39:00.000+02:00

Olisi varmaan fiksua aloittaa muuttosuunnittelu jo hyvissä ajoin, ettei lähempänä tuota huhtikuussa tapahtuvaa asunnonvaihto-operaatiota tarvitsisi huhkia viikkoa putkeen ja pakata tavaroita laatikoihin hirveässä kiireessä. Vaikka tässä vielä aikaa onkin, niin tunnen itseni ja jostain kumman syystä moni asia vaan tuppaa jäämään aina viimetippaan. Viimeistään sitten huhtikuussa iskee paniikki, miten saada kaikki elämän varrella kerätty tavaramäärä siirrettyä vanhasta asunnosta väliaikasasuntoon mahdollisimman kivuttomasti ja sujuvasti.

Siksi yritän saada mahdollisimman monen asian järjestykseen muuttoa ajatellen jo nyt. Kaikki kaapit on syytä inventeerata, heittää turhat tavarat pois tai viedä kirpparille. Osan tavaroista voisi ihan hyvin pakata jo nyt, laatikkoelämää tämä vuosi tulee joka tapauksessa muutenkin olemaan.

Aloitin tämän inventaario-projektin tänään omasta sekatavarakaapistani, jonne on tullut säilöttyä mm. useampia vuosikertoja erilaisia sisustuslehtiä. Tänään selailin kaikki lehdet läpi ja leikkelin niistä parhaimmat kuvat talteen uuden kodin sisustuksen ideointia varten. Suuntaviivat uuden kodin ilmeelle on jo melko pitkälle mietittynä, mutta lehtileikkeiden mukana sain talteen lisää hyviä idoita. Kokosin kuvista kansion, joka on kätevä apuväline sisustuksen ja esim. materiaalivalintojen suunnittelussa. Mielenkiintoista nähdä muistuttaako uusi koti tyyliltään yhtään näitä keräämiäni lehtileikkeitä tai muuttuuko sisutusmaku matkan varrella.

Tässä muutama mallikuva, jotka päätyivät kansioon. Näiden kuvien perusteella makuni on kai hirmuisen maalaisromanttinen, mutta ehkä avainsana onkin tietynlainen kodikkuus. Todella moderni ja pelkistetty sisustus ei vaan sykähdytä. Vaikka toisaalta tykkään kyllä raikkaan selkeästäkin sisustuksesta. Jotenkin pitäisi mallata nämä kaksi mieltymystä yhteen...

Askel kerrallaan kohti omaa taloa

2011-01-27T19:29:00.000+02:00

Alkuvuosi on lähtenyt käyntiin niin työn touhussa, että bloggaaminen meinaa ihan jäädä. Päivisin käydään töissä ja iltaisin on niin paljon kaikkea ohjelmaa ym. asiaa mitä pitää ehtiä järjestellä/hoitaa/selvittää liittyen vanhan asunnon myyntiin, taloprojektin aloittamiseen jne... Luulin, että olisin ihan intona suunnitelemassa ja haaveilemassa uudesta talosta, mutta tosiasiassa oon ollut jotenkin niin väsynyt, että vielä en oo ehtinyt tuohon vaiheeseen. Mutta tulee se into sieltä vielä jossain vaiheessa. Kun nyt saadaan tämä paperisota ensin alta pois.

Nyt on oma asunto sitten myyty. Säästettiin sievoinen summa kun myytiin itse, eikä otettu välittäjää. Laskin että kaikkiaan meiltä meni n. 280 € oman asunnon myymiseen. Summa koostuu mm. osake-kiinteistön asiakirjoista, kosteuskartoituksesta sekä kauppakirjasta. Kauppakirjan olisi tietysti voinut tehdä itsekin, mutta ehkä turvallisempaa antaa se ammatti-ihmisen laadittavaksi.

Huhtikuun loppuun saadaan tässä vanhassa asunnossa vielä asua, eli vappuun mennessä pitäisi löytää sopiva vuokrakämppä. Tottakai haaveilen, että löydettäisiin kiva, siisti ja rauhaisa väliaikaisasunto rakentamisen ajaksi, mutta kai sitä oikeastaan missä tahansa luukussa saa asuttua puolisen vuotta kun on pakko... kai?

Parhaillaan on menossa ihana lupa-asioiden sekamelska. Tontti on ostettu ja sen raivaus on tarkoitus aloittaa sitten kun tuonne lumihankeen ei ihan uppoa, eli menee ehkä maaliskuulle. Huhtikuussa olisi tarkoitus aloittaa maatyöt. Taloa ei ole vielä tilattu, mutta päätös siitäkin on melkein tehty. Tuntuu että pää on ihan pyörällä kun on niin paljo mietittävää ja suunniteltavaa. Mutta eikö tästä joskus valmista tule!

Blogi saattaa muuttua tämän vuoden aikana yhä enemmän raksablogiksi, mutta koitan pitää pääajatuksena kuitenkin poikasen elämän.

Kuvissa näkyvän tulppaanikimpun hankin itseäni ilahduttamaan. Kukat tuovat jo kevään tuntua!

Annetaan (=myydään) rakkaudella ja huolella hoidettu koti hyvään perheeseen

2011-01-16T14:04:00.001+02:00

Oon jo monesti istunut koneen ääreen aikomuksena päivittää blogia, mutta en oo vaan saanut kirjoitettua mitään. Välillä tuntuu, että ajatus ei yhtään kulje. Mutta nyt piti tulla kertomaan UUTISIA. Joo ei siis mitään vauvauutisia, jos joku ehti niin luulla ;) Vaan asuntouutisia.

Päätin edellisen päivityksen jälkeen tehdä jotain haaveideni eteen, jottei kaikki jäisi vaan haaveeksi ja laitettiin meidän kämppä myyntiin. Vähän niin kuin kokeilumielellä haluttiin katsoa onko kukaan kiinnostunut tästä meidän kodista. Ja yllätyttiin aika lailla, koska sitä kiinnostusta sitten olikin.

Mitään välittäjää meillä ei ole, itse ilmoituksenkin nettiin näpyttelin ja kuvat otin. Tuloksena useampi asuntoesittely (hahaa, tästähän vois tulla mun uus ammatti :p) ja tänään saatu kohtuullinen tarjous, vain hiukkasen pyyntiä pienempi. Taitaa nyt käydä niin, että meidän talohaave on yhden oleellisen askeleen lähempänä! Mies on ollut koko viikon työreissulla ja asioista ei ole kovin paljon ehditty jutella, mutta kyllä mä vähän luulen että tää on menoa nyt.

Ehkä vähän haikea on olokin, koska tässä ollaan asuttu jo kohta viisi vuotta ja pikkuhiljaa ollaan tehty tästä meidän näköistä kotia. Nyt siitä kaikesta pitäisi luopua ja aloittaa alusta. Kutkuttavan jännittävää kuitenkin. Paljon asioita selvitettävänä, ensi viikolla pankin tädin juttusille, kaupungintalolle, mahdollisesti vuokrakämpän etsintää jne jne... Voin jo melkein tuntea muutosten tuulten puhaltavan :)

Vanhan kertausta, uusia haaveita

2011-01-02T14:23:00.001+02:00

Uutta vuotta on ehditty elää jo jokunen päivä, mutta muistelen vielä lyhyesti edellistä vuotta pienen yhteenvedon muodossa.

Vuosi 2010 jää mieleeni ainakin seuraavista asioista:

keväällä rustasin työhakemuksia ja ramppasin työhaastatteluissa, aloin olla hieman väsähtänyt pelkkään kotona olemiseen
täytin 30-vuotta
puolentoista vuoden kotiäitiyden jälkeen palasin toukokuussa jälleen työelämään
Leo aloitti perhepäivähoidossa kesäkuun alusta ja vaikka sitä jännitinkin, sujui kaikki alusta alkaen hienosti
päästiin kesällä miehen kanssa kaksitaan minilomalle Tanskaan ja vietimme vielä mukavan perheloman myöhemmin heinäkuussa Naantalissa
syyskuussa aloitin uudessa työpaikassa, ensimmäinen vakityöni
Leo sairasti syksyllä sekä enterorokon, että vauvarokon, josta ensimmäisen sain sairastaa itsekin :p
mun vauvani täytti kaksi vuotta!
poikanen on vuoden aikana oppinut kävelemisen kautta juoksemaan, muodostamaan sanoja ja niistä lauseita, syömään itse, nukkumaan ilman nukuttamista, vieroitettu tutista... uusia taitoja on tullut vaikka millä mitalla!

Vuodelta 2011 toivon:

talohaaveemme vihdoin toteutuvan
väheneviä kiloja :D
työhöni enemmän mielenkiintoista sisältöä
pientä lomareissua
lämmintä kesää
onnellista ja ihanaa vuotta kaiken kaikkiaan

... ja uskaltaako tätä vielä ääneen sanoakaan, mutta ehkä se pikkukakkonenkin saisi jossain vaiheessa tätä vuotta saada alkunsa... ehkä :)

Ihanaa, toiveet täyttävää Uutta Vuotta 2011 kaikille!

Ale-ostoksilla

2010-12-29T14:28:00.000+02:00

Oon etsiskellyt Leolle uutta talvihaalaria lähialueen lasenvaateliikkeistä ja marketeista syksystä asti, mutta vastaan ei vaan ole tullut sellaista mikä miellyttäisi sekä väriltään, hinnaltaan että käytettävyydeltään. Haalareissa on varsinkin pojille omaan makuuni liian synkkiä värejä; paljon mustaa, harmaata, tummanisinistä tai sitten tylsiä kuvioita, huono malli jne...

Nettiputiikeista tietysti löytyisi haalareita vaikka kuinka ja joka lähtöön, mutta en oikein osaa niitä koluta läpi, ei ole oikein aikaa tai sitten en vaan jaksa. Mieluummin ostan lastenvaatteet ihan livenä, jotta niitä voi hypistellä käsissään, mittailla ja tuumailla, joten ehkä nettishoppailu ei ole ihan mua varten. Mutta onneksi se kiva THE haalari nyt vihdoin löytyi erään tehtaanmyymälän alesta. Leon uusi haalari on LEGO wearin talvihaalari Jason.

Kiva pirtsakka raitainen, juuri Leon näköinen. Leo itsekin ihaili uutta haalariaan kommentilla: "hieno!" Kuvassa poitsulla komeasti silmä mustana. Ressukka kompastui nukkumaan mennessä ja löi silmäkulmansa, johon tuli haava ja kunnon mustelma. Onneksi ei sentään käynyt niin pahasti että olisi pitänyt tikata.

Haalarin kaveriksi valittiin uusi lakki. Legoa tämäkin.

Småfolkin autopaita oli tarjouksessa, joten se oli ihan pakko ostaa. Retrofiilistä...

Talvihaalarin alle Leo tarvitsi uuden väliasun. Vanha kaksiosainen fleece-asu on jäänyt pieneksi ja kaksiosaisuus todettu hieman epäkäytännölliseksi 2-vuotiaan kanssa, joten päädyttiin ostamaan Leon synttärilahjarahoilla tämä merinovillahaalari. Leon mielestä haalarissa on lehmiä, vaikka äidistä ne näyttääkin enemmän lampailta :)

Harvinaista kylläkin, että tällä kertaa ale-shoppialureissun kaikki ostokset olivat todella ale-löytöjä, yleensä kun tuppaa käymään niin, että mukaan tarttuu vain normaalihintaisia tuotteita. Kerrankin näin päin! :)

Lahjasaldoa

2010-12-28T20:27:00.000+02:00

Joulu on juhlittu, tosi nopeasti se menikin. Meidän, kuten varmaan monen muunkin jouluun kuului perinteiseen tapaan hyvää ruokaa, rauhoittumista, joululauluja sekä mukavaa oleskelua läheisten seurassa.

Aatto vietettiin kotosalla aina lahjojen jakoon asti, jonka jälkeen siirryttiin viettämään aattoiltaa siskoni perheen luo. Ja tulihan se joulupukkikin vierailulle lopulta. Leon ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun se kovasti kohuttu pukki saapui ja toi hirmuisen kasan lahjoja. Tullessaan pukki kurkkasi ensin ikkunasta, mikä vaan lisäsi täpinää tuvassa :) Poika oli ihan jännityksissään, muttei kuitenkaan yhtään ujostellut pukkia, vaan oli ohjaamassa tätä heti peremmälle.

Leo sai lahjaksi aiemmassa postauksessa esitellyn Timppa-lampaan lisäksi mm. legoja, mummin tekemän molla-nuken, kirjoja, työkalusetin, leikkiläppärin, muumi-pussilakanasetin, vaatteita ja Plaston mopon.

Itsekin olin vissiin ollut aika kiltti, sillä lahjakääröistä paljastui yksinomaan ihania lahjoja, eikä yhtään risua ;) Tässä hieman äidin lahjasaalista kuvattuna...

Pentikin uutta Eden-sarjaa kulhoina.

Kaunista ja ajatonta, tätä voisin alkaa seuraavaksi keräämään.

Kovasti toivottu papuketju ja riipus. Ihana ♥

Lisäystä keräämääni Arabian Lumi-astiastoon. Miehen korvan taa talletettu lahjavinkki poiki lahjaksi tämän vaaleansinisen GreenGaten kupposen :)

Ihanaa Hackmanin Talvi- emalisarjaa koko satsi!

Suloiset ja lämpöiset villasukat. Äidin tekemät. Tarviiko enempää selittää ♥

Odotusta...

2010-12-24T13:40:00.000+02:00

Koskahan se pukki tulee, koska?

Näkyisikö ikkunasta?

Ihan kiltti oon ollut!

Ihanaa Joulua!

Perintöreinot

2010-12-22T20:38:00.002+02:00

Leo peri serkultaan lähes käyttämättömät reinot. Poika tykästyi tossuihin ikihyviksi ja olisi jatkuvasti kiskomassa niitä jalkaansa. Äidin pitää tosin vielä auttaa kenkien pukemisessa. Kyllä reinoilla kelpaa tepastella! Usein Leo vielä kuljettaa käsivarrellaan fiinisti laukkua, kun köpsöttelee reinot jalassaan ympäri taloa. Voisiko pieni ihminen enää tyylikkäämpi olla! :D

Reinot ja pieni lukuhetki...

Askartelua

2010-12-22T10:43:00.000+02:00

Olipa kerran ruma, turkoosi magneetti-ilmoitustaulu, jonka löysin taannoin jostain Halpa-Hallin alelaarista ja maksoi huimat 0,50€.

Nätimpää kangasta, vähän pitsinauhaa ja niittipyssy tekevät ihmeitä, kun askarteluinnostus iskee päälle. Nyt kelpaa vaikka joulukorttien taustaksi.

Kas näin!

Pieniä koristuksia joulukotiin

2010-12-21T10:41:00.000+02:00

Joka lahjaostoskierroksella sitä löytää itselleenkin jotain. Niin kävi myös viime viikonloppuna, kun olin ostoksilla yksikseni. Oli kivaa kierrellä ilman kiirettä tai aikatauluja, omaan tahtiin ihastellen kaikkea kaunista ja fiilistellen joulua. Löysin söpöjä pikku koristeita eräästä sisustus- ja lahjatavaraliikkeestä:

Vihdoin alkaa kaikki joululahjat olla hankittuna. Eilen illalla paketoin kaksi tuntia! Aikamoinen lahjakasa siitä sitten tulikin, vaikka ajatus oli, että tänä vuonna ostetaan lahjoja sitten vähän hillitymmin. Mutta kun sitä on niin kiva antaa paketteja ja nyt ihan erityisesti, kun Leokin alkaa ymmärtää enemmän niiden lahjapakettien sisällön kuin kääreen päälle :)

Vielä huominen päivä töitä ja sitten joulun viettoon!

Piparitupa

2010-12-18T22:36:00.000+02:00

Tänään leivottiin piparkakkuja!
Ihan vaan valmistaikinasta. Helppoa ja nopeaa. Not.

Innokas leipuriapuri piti huolen, että äiti

a) hukkasi tekemänsä piparkakkutalon piirustukset
b) kärväytti yhden pellillisen pipareita
c) sai luututa lattian leivonnan päätteeksi pienistä taikinanpaloista
d) on tämän mukavan leivontapäivän jälkeen ihan naatti

Hauskaa oli silti - ainakin Leolla :) Taikinaa eksyi pikkumiehellä suuhun vähän väliä ja leipomisen sivussa poika hyppeli keittiön, olohuoneen ja oman huoneensa välillä niin että pieniä rasvaisia sormenjälkiä löytyy nyt joka paikasta...

Itse koitin toimia arkkitehtina ja rakennusmestarina, lopputuloksena tämä tupa:

Valmista taloa Leo jaksoi ihastella ja sillä olisi tietysti pitänyt saada leikkiäkin. Mutta ei nyt ihan vielä. Jos tuo edes jouluun asti pysyisi kasassa, sitten nuo perheen miehet saavat tuhota taideteoksen.

Jouluverhot

2010-12-12T16:22:00.000+02:00

Keittiötä koristaa nyt ihka uudet jouluverhot! Nämä ovat mielestäni yksinkertaiset, mutta kauniit ja antavat vähän vaihtelua niille perinteisille punaisille jouluverhoille. Vaikka pienessä asunnossa ei kovin paljon sisustusta pysty vaihtelemaan tilan rajoitusten ja neliöiden vähyyden vuoksi, niin tekstiileillä saa aina luotua uutta ilmettä mukavasti. Tuo uusi verho on kapeampi kuin ikkuna (tuuletusluukun ja sen päällä olevan ikkunan päälle verho ei yltänyt), joten piti vähän naamioida kokonaisuutta sivuverhoilla.

Joudun kiinnittämään kaikki verhot aina verhonipsuilla, koska verhotankoja meillä ei ole. Katonrajassa kiertää tuollaiset ikävät verholaudat jotka kätkevät alleen verhokiskot. En tykkää... Mutta tyytyminen on nyt tähän, kun ei noita verholautoja jaksa lähteä vaihtamaankaan.

Tämän päivän ohjelmistoon kuuluu vielä joulukorttien kirjoittaminen. Illalla suunnataan kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Näillä eväillä tämä sunnuntai...

Leppoisaa kolmatta adventtia!

Paketteja pukinkonttiin

2010-12-11T21:42:00.000+02:00

Leokin tietää jo mikä on joulupukki tai tonttu. Ja esimerkiksi Tonttu Toljanterin joulukalenterin Leo on nimennyt tonttulakiksi. Tonttulakki alkaa ja tonttulakki loppuu Leon sanojen mukaan :) Muutenkin kaikki jouluaiheiset jutut poika huomaa ja niistä höpöttelee.

Joulukalenteriksi pojalle ostettiin tänä vuonna ihan tavallinen muumi-suklaakalenteri. Joka aamu siitä avataan yksi luukku ja poika niin tärkeänä jää nakertamaan pientä sukalaanpalaansa pidellen sitä kaksin käsin, kuin pikkuinen orava. Miten yhtä suklaata saakaan syötyä niin kauan! Meinaa arkiaamut venähtää, kun joulukalenterin avaamista ei niin vain voikaan ohittaa tai siirtää iltaan, vaikka muuten kiire olisikin. Mitenköhän käy kun luukut loppuvat? Pitää varmaan ostaa toinen kalenteri tammikuuta varten :D

Tänään käytiin ihan kaksistaan miehen kanssa jouluostoksilla hakemassa muutama paketti Leolle. Tämä Timppa-lammas kiipesi ostoskärryihin ja päätyi kotiin asti. Leo tykkää tuosta Timmy time -lastenohjelmasta ja seuraa sitä innolla (erityisesti alkutunnari saa piukkumiehen tanssahtelemaan) joten oletan tämän lahjan olevan saajalleen mieluinen. Lammas määkii kun sen käpälää puristaa ja kun sen laittaa nukkumaan, se alkaa kuorsaamaan. Hellyttävää aluksi, mutta veikkaan että muutaman minuutin tuota määkimistä kuunneltuaan, saattaa ääni vähitellen alkaa ärsyttämään... :) Otan sen riskin.

Muut lahjat jääköön salaisuudeksi jouluun asti.

Kotikutoinen tonttupaja on ahkeroinut paketteja tässä muutamana iltana aina heti kun poikanen on nukahtanut. Paketointi on sitä lempparijoulupuuhaa. Tykkään paketoida lahjat huolella ja tehdä paketeista kauniita. Nyt kokeilin paketoida muutaman paketin tavalliseen ruskeaan paperiin johon lisäsin suikaleen värikkäämpää paperia koristeeksi (näkyy tuossa alimmassa kuvassa). Tämän paketointivinkin taisin napata jostain lehdestä. Suurin osa lahjoista alkaakin olla paketissa odottamassa joulukuusen alle siirtymistä.

Vähän jo jouluttaa

2010-12-09T21:54:00.001+02:00

Olen vähän hidas näissä jouluvalmisteluissa, ainakin tänä vuonna. Näköjään. Kun muilla on jo jouluvalot paikoillaan ja joululahjat ostettuna, herään huomaamaan, että pitäisi varmaan itsekin tehdä jotain vähitellen.

Tykkään ihan hirmuisesti joulusta. Siitä tunnelmasta, kaikesta pikku näpertelystä, suunnittelusta, joulun odotuksesta... Sehän se idea vähän niinkun onkin. Mutta en kyllä yhtään tykkää kauppojen jouluhullunmyllystä, räikeistä jouluvaloista, pakolla hankituista tusinalahjoista.

Joulusta pitäisi pystyä nauttimaan jo hitaasti etukäteen, ilman hirveää säntäilyä paikasta toiseen. Ei mitään pakkoa mihinkään, vaan iloa siitä kaikesta laittamisesta ja järjestämisestä. Kun vain ehtisi! Jostain syystä tänä vuonna mun joulukuu on mennä harpponut eteenpäin isoin saappain, ennätysaskelin.

Mutta nyt vihdoin meilläkin on jo vähän joulu. Siitä muutama kuvanen.

Joulukranssi on sentään jo paikoillaan ulko-ovessa

Jouluvaloja on hieman tuunailtu ruseteilla

Löysin ihanan kannellisen lasimaljan - en voinut vastustaa vaan ostin itselleni.

Vaikkapa joulusuklaiden väliaikaiseen (todellakin!) säilytykseen.

Kirsikkapuu odottaa vielä valaistusta oksilleen. Viikonloppuna sitten...

Lumi kuuluu mun jouluuni ehdottomasti.

Tänä vuonna valkoinen joulu hyvin todennäköisesti toteutuu :)

Vaikka en kylmästä niin tykkääkään,

niin tämä valkeus on kyllä jotain ihanaa ja hypnotisoivan kaunista!

Koitetaan ehtiä nautiskelemaan tästä joulunodotuksesta ja valmistellaan joulua ilman ahdistusta tai pakkoa.

Vielä kaksi viikkoa!!! :)

Tunnustus

2010-12-08T20:25:00.000+02:00

Sain mieltä ilahduttavan tunnustuksen Syksymäki-blogin Hanna-Maaritilta. Kaunis kiitos!

1. Save the image above and post it on your blog

2. Share the love with 12 fellow bloggers
3. Link the nominees
4. Let the nominees know they have been given the award by commenting on their blog

5. Share the love and link the person(s) who gave you the award.

Ihania ja inspiroivia blogeja on paljon, mutta tällä kertaa en jaa tunnustusta eteenpäin kellekään erityisesti. Sunnitelmissa on ollut monesti laittaa tuohon sivun reunaan listauksena ne blogit, joissa vierailen lähes päivittäin, mutta vieläkään en ole saanut aikaiseksi. Tämä tunnustus kuuluu siis heille(teille) kaikille päiviäni piristäville bloggaajille! :)

Talven riemuja

2010-12-05T16:36:00.002+02:00

Pitkänsitkeä sairastelujakso on pitänyt blogin hiljaisena. Leo sairasti heti synttäreittensä jälkeen vauvarokon, mitä seurasi flunssa. Varsin mielenkiintoinen ajoitus tuolla rokolla, kun vauvarokko sairastetaan useimmin alle 2-vuotiaana.

Nyt vihdoin aletaan olla paremmassa kunnossa, tosin mulla tämä flunssa taitaa olla juuri nyt "parhaimmillaan", korvat lukossa ja hajuaisti kateissa. Niistämässä saa olla kaiken aikaa. Koitetaan kuitenkin nauttia pitkästä viikonlopusta, kaikkea pientä touhuttavaa riittää, jouluvalmisteluja ja koristelua...

Joulukorttikuvia napsittiin Leosta tänään kotipihalla. Siinä varsin haastava homma, kun kuvauskohde on vilkas kaksivuotias :) Kysyi melkoisia ohjaajantaitoja ja lumessa rämpimistä, että pojan sai pysymään suurin piirtein paikoillaan (jos nyt edes kotipihalla) tai edes vilkaisemaan kameraa. Lopulta hauskinta oli leikkiä äidin kukka-altaan päällä, suotaneen se näin talviaikaan. Melko ihania otoksia lopulta sainkin, osa vähän heilhtaneita ja hassunkurisia, koska kameraa piti käyttää todella nopeasti.

Kuvissa näkyvä pojan myssy on omien kätösteni tuotos, käsityöinnossa yhdessä illassa aikaansaatu. Ihan passeli tonttulakki.

Neuvolareissu

2010-11-24T10:56:00.001+02:00

Eilen lintsattiin heti aamusta hoidosta ja töistä ja käytiin Leon kanssa 2v. neuvolassa. Reissu meni muuten hienosti, mutta mittaustilanteesta, niin puntarilla käymisestä kuin pituuden mittauksestakaan Leo ei yhtään tykännyt vaan sai kunnon tinttahepulin :p Onneksi nuo mittaukset suoritettiinkin vasta ihan lopussa ja enimmän osan aikaa Leo leikki innokkaasti leluilla.

Kun täti tarjosi Leolle isoja muovipalikoita ja pyysi poikaa kokoamaan palikkatornin, niin Leo teki tornin pienemmillä palikoilla ihan kuin näyttääkseen, että toi sun pyytämä juttu oli ihan liian helppo. Kuvakirjasta poikaa pyydettiin näyttämään eri eläimiä, koiraa, kissaa... helppo juttu. Lisäksi pinsettiotetta tarkistettiin pyytämällä Leoa poimimaan pöydältä nomparellin näköisiä pikku muruja. Puhetaitojaankin poika innostui tädille esittelemään, vaikka oudoissa tilanteissa Leo tuppaa yleensä olemaan hiljaisempi.

Pituutta poika oli pyrähtänyt puolessa vuodessa 8 cm, nyt siis saatiin mittaustulokseksi 93 cm ja painoa 14 kg. Ei ihme, että monet housut tuntuvat jäänneen Leolla tosi nopeasti pieniksi. Olin ihan yllättynyt tuosta kasvuvauhdista.

Neuvolasta lähtö olikin sitten haastavampi juttu. Pihatamineiden pukeminen muualla kuin kotona on todellinen haaste, kun uhmistuhmis ottaa vallan, lapsen jalat on spagettia ja kädet huitoo. Yritä siinä saada puettua vekaralle myssyä, lapasta, sukkaa tai kenkää... Siinä vaiheessa on suuri houkutus napata napero kainaloon ja painella vaan suoraan autoon ilman pihavaatteita ja antaa pikkukaverin raivota. Onneksi näitä neuvolakäyntejä ei ole kuin kerran vuodessa ;)

Kaksi vuotta

2010-11-21T21:34:00.000+02:00

Kaksi vuotta kuluu nopeasti, mutta kahteen vuoteen mahtuu paljon.

Kaksi kokonaista vuotta pienen miehenalun täyttä elämää...

ja itsellä kaksi vuotta äitiyttä...

Tämän pienen pojan sain tuoda laitokselta kotiin kaksi vuotta sitten

(kuinka ne malttoivatkaan antaa!). Voi kun se olikin pieeeeeni.

Leon synttäreitä vietettiin eilen. Osui oikea synttäripäivä sopivasti lauantaille. Vieraita riitti koko päivän ja poika sai nauttia huomiosta, lahjoista sekä lukuisista lekittäjistä.

koti juhla-asussa

jännittäviä paketteja, kivoja lahjoja...

herkullista kakkua...

iloinen päivänsankari...

= onnistuneet synttärit!

Lapsuusmuisteloita

2010-11-17T13:54:00.000+02:00

Nostalgiahenkisenä ihmisenä tartuin heti tähän hauskaan kyselyyn, jonka keksin Pikkuruisia juttuja -blogista.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen - Mikä sinusta tulee isona?
Taidemaalari/taiteilija.
No ei kyllä ihan tullut :)

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Nalle Puh- sarjakuvalehti tuli mulle pienenä ja vähän vanhempana Aku Ankka.

Piirretyistä Jaki ja Nuka oli ehdoton ykkönen. Muistaako kukaan muu näitä pikkukarhuja? Jokunen vuosi sitten sain hankittua tuon sarjan itselleni pitkän metsästyksen jälkeen. Odotan innolla sitä päivää, kun voidaan Leon kanssa katsoa sarjaa yhdessä, mikäli tuo poika nyt edes piittaa noin vanhasta piirretystä, nykyiset kun ovat niin paljon menevämpiä (mutta ei yhtään niin ihania kuin nää vanhat!).

3. Lempileikkejäsi?
Piirtely, piirtely ja piirtely. Rakastin piirtämistä yli kaiken. Kotileikit ja erityisesti nukkekotileikit ja kaikki pienet miniatyyriesineet oli (ja on edelleen) ihania. Kavereiden kanssa tuli leikittyä barbeilla ym. Koulun välitunneilla twistattiin. Miten ne hyppelyt nyt menikään...

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

5-vuotissynttäreilläni sain lahjaksi Jonnan lp-levyn, mistä olin NIIIIN onnellinen. Ja paras biisi levyltä oli tietysti Minttu sekä Ville :D

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Hiihdosta on jokuset mitalit tullut saatua, mutta muuten en kai harrastanut mitään urheilulajia erityisesti.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
No se Jonna. Vähän itseäni vanhemman serkkuni innoittamana fanitin 5-vuotiaan innolla myös Dingoa. Ne sifonkihuivit oli varmaan hauskin asia tuossa fanituksessa.

7. Paras joululahjasi/muu lahja, jonka olet saanut?
Leikkipianon sain joululahjaksi n. 6-vuotiaana. Vähän siisti lahja! Siitä pimputtaen opeteltiin soittamaan mm. ukko nooaa. Tuota lahjaa olin kovasti toivonut ja joululahjalistankin olin pukille kirjoittanut, tosin ihan siansaksaksi, kun en oikeasti osannut vielä kirjoittaa. Suuri huolenaihe oli, ymmärtääkö pukki mitä listassa toivotaan. Muistan, että äiti silloin vakuutti, että pukki on niin taitava, että osaa lukea mitä tahansa kieltä, myös sitä mun siansaksaa. Uskottavahan se oli ja toive toteutui. On se joulupukki vaan fiksu ukko :)

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Mitähän olisi jäänyt vielä toteuttamatta... En osaa sanoa! Useimmat toiveet ovat täyttyneet. Haaveita on hyvä olla ja niitä kohti pyrkiä, se tekee elämästä mielenkiintoisempaa!

Synttärit lähenee

2010-11-10T21:26:00.003+02:00

Reilun viikon päästä vietetään Leon 2-vuotissynttäreitä. Miten tää aika voi mennä näin nopeesti? Miten mun pikkuisesta on kasvanut jo noin iso poika? Ja omatoiminen, niin että kohta se varmaan opettaa äitiä eikä toisinpäin. Itse syödään, siivotaan lelut, vähän jo puetaankin.

Synttäritarjoilut ovat kovasti jo mietinnän alla. Kakun päädyin tilaamaan, koska en yksinkertaisesti ehdi tai jaksa yrittää väsätä kaikkea itse. Niinpä tilasin suosiolla yhden ison kakun, josta pitäisi riittää koko vierasjoukolle. Tällä kertaa päätettiin, että kutsutaan nyt koko lähisuku, siis miehen ja mun sisarukset perheineen sekä Leon isovanhemmat. Siitä kertyykin porukkaa jo aika mukavasti. Synttärikutsut ovat lähettämistä vaille valmiina. Niihin riimittelin alla olevan tekstin. Ei nyt mitään mestarirunoutta, mutta asia käynee tästä selväksi :)

Pieni iloinen poikanen tässä

on kohta kaksivuotissynttäreitään viettämässä!

Tahdon kutsua paikalle tätit, paapat ja mummit

sekä enon, ystävät, serkut ja kummit.

Tarjolla on ”maitoo” ja ”mihua”,

kovimmille tyypeille myös ”kahavia”.

Kaakkua myöskin ja vähän suolapalaa,

niitä saatan varastaa kahvipöydästä salaa…

Koska ikä ei vielä tätä pikkumiestä paina,

tervetulleita ootte juhlimaan xxxxtielle lauantaina

20.11.2010 (kello 14.00–19.00 välillä)

Ettei tupa ala käydä turhan ahtaaksi,

sopii juhliin tulla oman aikataulun mukaan joustavasti.

Kahvia kyllä laitetaan lisää tulemaan,

joten ei huolta, että se pääsisi loppumaan!

Lahjasta ei turhaa stressata tarvi,

huomiota kun riittää niin tämä poika kiittää!

Tiitos!

Leo

Jännä huomata, että tähän vuodenaikaan saan jälleen kiinni siitä samasta fiiliksestä ja tunnelmasta, kun pojan syntymän aikoihin. Erityisesti liitän siihen marraskuiseen pimeyteen valoa tuovan lumen. Pojan syntymäyönähän satoi kunnon ensilumi, oikein pyrytti. Haikeaa ja ihanaa muistella parin vuoden takaista onnen, hämmennyksen ja ison muutoksen aikaa. Nyt tuosta pikkuisesta hämmennyksen aiheuttajasta on tullut jo niin olennainen osa meidän perhettä, että on tosi vaikea kuvitella, millaista olisi elää ihan kahdestaan miehen kanssa. Niin paljosta jäisin vaille. Vähemmän olisi naurua, ihmetystä, leikkiä ja rakkautta. Paljon sain, kun sain sut Leo muruseni.

Päivän kivat jutut

2010-11-03T19:01:00.000+02:00

Töistä tullessa mua odotti kotona tämmöinen söpöliini.

Kiitos miehen työpaikan, saatiin kamera ilmaiseksi! Aiemmin oon tuskastellut meidän vanhan kameran huonoa kuvanlaatua ja himiöinyt sellaista kunnon järkkäriä. Mutta kait mä voin siitä kalliin järkkärin hankkimisesta luopua tällä erää, kun tästä kamerasta ei kerran tarvi mitään maksaa. Pikaisen käyttöharjoittelun peusteella tää on kyllä varsin näppärä ja kuvista tulee aidomman värisiä ja muutenkin parempia, kun tuolla meidän vanhalla kameralla. Parastahan kamerassa on ehdottomasti tuo ihana karkkiväri. Ulkonäkö ennen kaikkea, ainakin näissä teknisissä vempeleissä :D Vaatimattomat 100 kuvaa on tullut jo näpsittyä tässä illan aikana.

Tämä kivan lisäksi postilaatikosta löytyi uusi Meidän Perhe-lehti. Lisää kivaa, lukemista illaksi! Oon jo aikani ostanut tätä lehteä irtnumerona ja nyt sitten viimein tilasin ihan kotiin asti kuljetettuna.

Lopuksi se päivän paras ja kivoin :)

Poikanen, joka saa väsyneen äiskän työpäivän jälkeen hymyilemään.

Ainakaan jos ei kiukuttele ihan koko iltaa...

Uutta kotiin

2010-10-31T19:58:00.001+02:00

Viikko sitten kävin uteliaisuuttani Pentikin ystävämyynnissä ja eihän sieltä pois päässyt lähtemään ostamatta jotain. Ostoskoriin tarttui pari tyynynpäällistä, ihana villainen torkkupeitto ja uusi lamppu. Harvemmin tulee ostettua kerralla näin monta kivaa juttua, mutta nyt oli ihan pakko vähän palkita itseään, hyvin onnistuneesta työviikosta tai ihan mistä hyvästä vaan.

Enemmänkin olisin keksinyt ostettavaa, mutta taasen vastaan tuli kotoa loppuva tila sekä rajallinen tilin saldo. Jos olisi sitä tilaa ja rahaa, olisin ostanut vielä parit ihanat rottinkinojatuolit...huoh. Ehkä sitten joskus ~~jos~~ KUN saan sen oman talon. Ja ihan kivasti näillä pienilläkin ostoksilla sai uutta ilmettä olohuoneeseen.

Tyynynpäälliset sopivat mielestäni hyvin meidän sohvan väritykseen. Sohva on jo vanha, mutta edelleen ryhdissä, joten se ei ihan vielä ole vaihdettavien listalla.

Viltin lämmittäessä on ihana käpertyä nojatuolille katsomaan lempiohjelmia. Vaikka Greyn Anatomiaa :) Tykkään tuosta ruskeasta sävystä tosi paljon.

Ja tässä lamppu, joka vielä hakee paikkaansa. Kuvassa se on Leon huoneessa, mutta nyt siirsin sen olohuoneen tv-tasolle niin saan ihailla sitä useammin :) Miehelle ehdotin, että ostaisin olohuoneeseen sellaisen kauniin ja käytännöllisen (siitä voikin olla montaa mieltä) sivupöydän tuota lamppua varten. Se piti mua kahjona.

Tänään käytiin muuten yhdessä asuntoesittelyssä naapuripaikkakunnalla. Samasta talosta oli kiinnostunut aika moni muukin ja väkeä oli esittelyssä kymmenittän. Tuo talo ei kuitenkaan ollut meidän. Ei tullut sellaista oloa, että tämän on meidän. Tiedättekös? Todettiinkin kotimatkalla miehen kanssa, että juu, kyllä se oma talo pitää vissiin rakentaa, niin saa juuri oman maun mukaisen. Ensi keväänä... ehkä.

Yksi pieni kettu

2010-10-17T13:20:00.001+03:00

Ehdottomasti rakkain Leon leluista on Kettu-pehmo. Leolla on paljon kaikenlaisia pehmo-otuksia, lukuisia nalleja ym. mutta mikään muu ei ole niin tärkeä Leolle kuin tämä pieni ketunpoikanen. Kettu on aina pojan mukana niin päivän leikeissä kun yöllä unikaverina. Nukkumaan ei käydä, jollei kettu ole pojan kainalossa. Aamuisin isin ja äidin makuuhuoneen ovella seisoo pieni unisenpörröinen tuttisuinen poika, joka kantaa mukanaan rakasta kettuaan hännästä roikottaen :) Kettu on lukuisista rutistuksista, riepotuksista, pusuista ja leikeistä johtuen hieman nuhruinen, mutta sitäkin rakkaampi Leolle.

Kettu mukana myös pahanteossa :D

Onko muiden pikkuisilla yhtä, kaikkein tärkeintä lelua ja mikä se on?

Lokakuun kaunein päivä

2010-10-10T15:43:00.003+03:00

Kirpakka, aurinkoinen syyssää houkutteli meidät tänään ulos pihatöihin ja -leikkeihin. Ohjelmassa oli haravointia, istustuspuuhia, leikkiä lehtikasoissa sekä kauniin syyspäivän tallettamista kameralla. Varsin kiva sunnuntai-päivä.

Istutin kanervia ja callunoita. Muratit olivat vielä voimissaan kesän jäljiltä, joten ne saivat jäädä somistukseksi ja kanervien kaveriksi.

Uusi lyhty löysi paikkansa

Tyhmä äiti koitti ensin estää lehtikasojen sotkemisen, mutta eihän tuota lapsen riemua voinut kieltää :)

Syksyfiilistä ja väriloistoa löytyy nyt kaikkialta,

puista ja pensaista...

sekä maasta...

bongattiin myös tikka

mummin kesäkukatkin jaksoivat vielä kukkia

Syksyä piti tuoda myös sisälle koristekurpitsojen muodossa

yksi pieni linssilude tunki kuvaan...

Iloista syksyä!

Syksyä ja sairastelua

2010-10-01T14:04:00.000+03:00

Syksy olisi tosi kiva vuodenaika jos siitä voisi nauttia ilman perinteistä syysflunssaa tai jotain muuta tautia - terveenä. Tällä viikolla meidän perhe pääsi tutustumaan uuteen, mutta vähemmän mukavaan tuttavuuteen nimeltä enterorokko. Leo sai sen tuliaisina hoidosta, poika kuumeili viime viikonloppuna, kuume nousi korkealle, kaupan päälle putkahti iso kasa näppyjä käsiin, jalkoihin ja suuhun, veti pienen potilaan kovin voimattomaksi.

Kun poika muutaman sairastelupäivän jälkeen alkoi olla enemmän oma itsensä, iski tuo kökkö rokko myös muhun. Niin kovassa kuumeessa en muista aiemmin olleeni, kuumemittari näytti himpun verran yli 40 astetta ja olo sen mukainen. Lisäksi vielä kamala kurkkukipu, yleinen heikko olo, päänsärky ja vatsakipu. Kiva sairasteluviikko! Ja kun jo elättelin toivoa, että säästyisin näpyiltä, ilmeistyivät nekin sitten eilen. Ei olis tarvinnut. Leoa sen sijaan ei näppylät tunnu haittaavan, ihmettelee niitä ja laskee kaksi, kolme... Kyllä niitä taitaa aika paljon enemmän olla, laskutaidot vaan ei riitä pidemmälle vielä :) Tämä laikukas perhe köllöttelee nyt vaan kotona ja ihailee kauniita syyspäiviä ikkunan takaa. Pysykäähän terveenä!

PapuPata

2010-09-23T17:54:00.000+03:00

Leo käyttää jo kiitettävän määrän ihan oikeita sanoja oman pälpätyskielensä lisäksi. Uusien sanojen osuus kasvaa peittäen vähitellen sen "Leokielen", jota muut eivät aina ihan täysin ymmärrä. Kovasti helpottaa nomiarkea, kun lapsi osaa ilmaista sanallisesti mitä tahtoo tai ei tahdo. Enää ei tarvi toimia lapsenhoidossa ihan täysin oman, enemmän tai vähemmän osuvan vaistonsa varassa. Vaikka tässäkin asiassa, aavistelussa ja arvailussa, olen itse kehittynyt huimasti tuon lapsen myötävaikutuksella.

Oma leviä pohojalaanen murre kuuluu hauskasti pojan puheessa. Hoitotädille Leo oli kerran tokaissut ruoan valmistuksen yhteydessä, että "haisoo hyvältä". Myös muita lyhyitä lauseita poika puhuu, kuten esim. "mennään ulos", "mennään pisulle (=pesulle)" ja vastaavaa. Yksittäisten sanojen määrää on turha enää laskea, sanavarastoa on kerrytetty jo aikamoinen määrä. Nyt vain odotellaan, koska poika alkaa muodostaa pidempiä lauseita oppimistaan sanoista.

Lorut ja laulut ovat kovasti Leon mieleen. Aina välillä leikkien lomasta kuuluu kun poika rallattaa itsekseen "taputa käshiä, taputa käshiä" tai "ihhahhaa, ihhahhaa..." Pitäisi oikein virkistää omaa muistia noiden vanhojen kunnon lastenlaulujen ja -lorujen suhteen. Monet sanat ovat unohtuneet vaikka sävel olisikin muistissa. Mistähän löytyisi joku kiva leikkiloruja ja -lauluja sisältävä kirja? Niitä perinteisiä tietenkin. Lorupussin sisältöäkin voisi alkaa askartelemaan. Siinä ideaa ensi viikonlopulle.

*********

Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista, sammakoista,

koiran häntätupsukoista.

Niistä on pienet pojat tehty.

Ikioma, tärkeä isi

2010-09-21T19:15:00.004+03:00

Kulunutta viikonloppua vietettiin Leon kanssa kaksistaan, kun mies oli perjantaista sunnuntai-iltaan kertaamassa. Vaikka kuinka koitin antaa ekstra-aikaa pojalle, leikkiä ja touhuta, oli Leolla selvästi isiä, the kiipeilypuuta ja hauskuuttajaa, ikävä.

Isiä etsittiin heti perjantana hoidosta kotiin tultua niin makuuhuoneesta, vessasta, kuin sohvaltakin. Poika huhuili ishiä ja kiersi etsien ympäri taloa mihin iskä on piiloutunut. Eikä pieni poika tainnut oikein ymmärtää, kun koitin selittää että isi tulee kotiin vasta ylihuomenna.

Isi on pojalle varsinainen idoli. Isin sanomiset otetaan todesta, toisin kuin äidin, jonka kieltoja ei yleensä ihan ensimmäisellä kerralla edes uskota. Sen sijaan jos isi kieltää, tulee heti hirveä loukkaantunut itku. Miten isi saattaa! Iskän kanssa painitaan ja pöllötellään ja sunnuntaisin meidän perheen miehet käyvät yhdessä uimahallissa polskimassa. Se on poikien ihan oma juttu. Ja mitä isommaksi Leo tulee, sitä enemmän nuo kaksi varmasti yhdessä harrastavat. Leolla on onni omistaa isi, joka on lapsen elämässä mukana ihan oikeasti, eikä vaan sohvan pohjalta käsin...

Arvata saattaa, että ilo oli suuri, kun isi viimein sunnuntai-illalla palasi kotiin. Isiä varten leivottiin täytekakku, paitsi kotiinpaluuta, myös samaan päivään osunutta syntymäpäivää juhlistaaksemme. Meillä oli siis kaksinverroin juhlimisen aihetta. Kakku oli hyvää, vaikka pursotukset meni vähän vinksin vonksin... Enkä ole vielä keksinyt millä lailla kakkuun saa kauniin (toisin sanoen valumattoman) kinuskikuorrutuksen?