torstai 28. tammikuuta 2010

Kuumeilua


Ostin ihan itse omalle ihanalle itselleni kukkia! Tulppaaneja, kevään tuntua, piristystä talven keskelle. Aaah, rakastan kukkia! Kukat on oiva piristys, kun kotona sisätiloissa kököttäminen alkaa jo käydä työstä. Pakkanen senkun kiristyy ja viimeistään tuo ikävä viima pakottaa pitämään nokan visusti ulko-oven lämpöisemmällä puolella. Meillä kun ei Leon kanssa ole autoakaan käytössä päiväsaikaan, jotta voitaisiin kipaista kaupungilla tai kyläilemässä kun Leoin isi huristelee sillä ympäri maakuntaa työasioissa, niin pakko jäädä kovimmilla pakkasilla vaan kotiin. Vaikka onhan meillä tuo kakkosauto, vanha ja kylmä jääkaappikosla, mutta sillä ei tarkene lähteä liikkeelle.  

Tämän arktisen jääkauden "pakottamana" netissäkin on tullut oltua ihan luvattoman paljon. Niin, enhän mä netissä koskaan muuten olekaan... *viheltelee* Varsinkin toisten ihanista blogeista löytyy vaikka millä mitalla kivoja ideoita, joita olisi hauska itsekin päästä kokeilemaan. Haluaisin sisustaa, suunnitella, ommella, näperrellä, leipoa... Innostus kaikkeen on valtava. Tarvitsisin vaan lisää tilaa, ompelukoneen ja vähän enemmän aikaa.

Se talokuumekin nostaa TAAS päätään, voi apua! Varma kevään merkki. Joku ihme pesänrakennusvimma mulla vissiin :D Hih, muut tuntuu vauvakuumeilevan, mutta mä vaan talokuumeilen :) Se tonttihan meillä on edelleen varauksessa ja nyt on katsottuna omalle budjetille sopiva talo, tehty excel-laskelmia ja vaikka mitä. Viikonloppuna suunnataan yhteen talonäyttelyyn, jossa varmistetaan onko suunniteltu talomalli meille se oikea. Taloprojektia pukkaa siis päälle, mutta me ollaan sen verran varovaisia, että isoa lainaa ei ihan tuosta vaan olla ottamassa. Mulla kynnyskysymys on nyt työt, nimenomaan mun työt. Jos onnistaa ja töitä löytyy, niin saa tämä polttava talokuume kunnolla tulta alleen. Jänskää!

Niin ja pitää nyt vielä oikein kirjata ylös, että Leo käveli tänään itse mummilassa, innokkaan kannustusjoukon saattelemana, reilun kaksi metriä (sisältäen useita pieniä varovaisia askeleita). Pisin kävelty matka tähän mennessä. Suloista :) Puhettakin pojalta tulee koko ajan enemmän ja enemmän, vaikka suurinta osaa en millään vielä ymmärrä. Äskettäin yksi uusi sana aukesi ja tajusin viimein mitä poitsu tarkoittaa, kun sanoo "yyttä", jota höpöttää tosi usein. Se on heittää. Aina tulee kiellettyä, että ei saa heittää, kun poika paiskoo lelujaan. Kaikki muukin luvaton on "yyttä" pojan mielestä. Jos taas kaikki on mennyt hienosti; pottaan on tehty asiat, on syöty ruoka tai jotain muuta urheaa, niin Leo sanoo "hyä!" eli hyvä :) Hyvä poika!

torstai 21. tammikuuta 2010

Ihana laiskottelupäivä


Luonto näyttäytyy omasta mielestäni nyt kauneimmillaan kun on kunnon pakkanen ja maata sekä puita peittää paksu lumikerros. Häikäisevän kaunista, mutta myös kovin kylmää!


Ulkolämpömittari näyttää pakkasta -17 astetta, mikä antaa ihanasti luvan laiskotella sisällä kotona. Ja niin me ollaan tehtykin Leon kanssa! Herätty vasta kymmenen jälkeen, venytty ja vanuttu pitkään yökkäreissä. Laiskoteltu hyvällä omallatunnolla :)

On myös lueskeltu mielenkiintoisia ja ideoita pursuavia lehtiä...


Sekä herkuteltu uunituoreella pannukakulla, mansikkahillolla ja maidolla. Äiti koitti herkutella kohtuudella, Leolle olisi maistunut vaikka kuinka!


keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Talviunilta heräilyä

Pitäis varmaan saada naputeltua vähän tekstiä tämänkin vuoden puolelle. Elämä tuntuu nyt vaan jotenkin niin tasaiselta, etten ole keksinyt mitään eritystä kirjoitettavaa. Vaan tarviiko sitä aina mitään asiaa ollakaan...

Uutta vuotta on helppo katsoa eteenpäin toiveikkaana, pää täynnä sunnitelmia ja haaveita. On ihanaa kun voi tavallaan aloittaa alusta ja edessä on tyhjä puhdas vuosi. Jostain syystä kuvittelen vuoden kellotauluna, jossa tammikuu on ylhäällä ja vuosi kulkee vastapäivään. Helmikuu on kello 23.00 kohdalla, maaliskuu 22.00 jne... tajusikohan kukaan ;) En tiedä miksi ajattelen monet abstraktit asiat tuolleen kuvitteellisesti. Tekeekö muut niin? No niin taisin vähän harhautua taas...

Tätä vuotta on aloitettu keveämmällä tyylillä, koska tämä mamma haluaa virkistyä, jaksaa paremmin ja sutjakoitua. Uudistua oikein kunnolla. Motivaatio on nyt ainakin kohdillaan. Työnhaku on taas saanut uutta tuulta alleen eli senkin suhteen on kova into päällä ja hakemuksia vetämässä. Eiköhän tämä vuosi suo senkin suhteen jotain uutta, toivon mukaan. Kesälle on suunnitelmissa jokin lomareissu, jos vaikka päästäis miehen kanssa minilomalle ihan kahdestaan vaikkapa Wieniin tai Budapestiin. Ja sitten vielä nuo omat kolmekymppisetkin painaa päälle uhkaavasti tämän vuoden kuluessa, vaan enpä ole kokenut vielä kovin kauheaa ikäkriisiä, vaikka kolmekymmentä tuntuu paljolta. En mä kyllä tunne itseeni niin vanhaksi! :D

Mitään uutta ja kovin ihmeellistä ei meidän arkeen tällä hetkellä kuulu. Leo on oppinut joitain uusia juttuja, kuten taputtamaan, etsimään oman napansa, osoittamaan missä on nenä ja suu sekä laskeutumaan alas sohvalta tai sängyltä peruuttamalla. Kävelykin onnistuu melkein, mutta kaipaa sitä viimeistä lähtösysäystä, että poika uskaltaisi ottaa useamman kuin kolme-neljä askelta ja pitämään tasapainonsa. Hitaasti ja varovaisesti tuntuu poika tuossa kävelyssä etenevän, mutta parempi ehkä näin. Leluilla leikitään jo kovasti, vaikka juuri nyt suosiossa on heitän-kaiken-minkä-käsiini-saan-leikki. Ei niin kiva leikki äitistä ainakaan. Mutta ihan kunnon leikeistä kippojen ja purkkien pinoaminen ja täyttäminen on Leosta kivaa, pikkuautoilla huristellaan vauhdikkaasti lattialla ja legojen kasaamiseenkin on kova yritys, mutta taitoa ei vielä. Turhautumista sitten sitäkin enemmän, kun palikat ei tottele pienen miehen mieltä. On se kovaa :D
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...